Skip to content

Iiris Suomela

Nuoria naisia tarvitaan kuntavaaliehdokkaiksi – oli sitten missi tai ei

Iltalehti pyysi entistä Miss Suomea Sara Chafakia soittelemaan puolueille ja esittämään, että hän haluaa kuntavaaliehdokkaaksi. Jokainen puolueista pyysi häntä joko ehdokashaastatteluun tai muunlaiseen tapaamiseen. Kaikki tämä videoitiin ja aiheesta tehtiin nettijuttu, jonka ydinviesti vaikutti olevan, että oli puolueilta jotenkin väärin pyytää Chafak ehdokashaastatteluun.

 

Ensinnäkin jutussa käytetty tiedonhankintamenetelmä on journalistisen etiikan kannalta kyseenalainen. Journalistin ohjeiden mukaan haastateltavalla on oikeus saada ennakolta tietää, millaisessa asiayhteydessä hänen lausumaansa käytetään. Haastateltavalle pitää myös aina kertoa, onko keskustelu tarkoitettu julkaistavaksi vai ainoastaan tausta-aineistoksi. Iltalehti ei toimi näin vaan käyttää poikkeuksellista tiedonhankintamenetelmää, jota saa käyttää vain erityistapauksissa. Siitä voi olla montaa mieltä olisiko puolueilta voinut saada tiedon ehdokashankinnan prosessista ilman salaa videoimista. Mielestäni olisi eikä vastaus olisi luultavasti poikennut juurikaan videolla esiintyneistä vastauksista: Chafak soitti puoluetoimistolle itse ilman mitään aikaisempaa kontaktointia. Yleisesti ottaen ajatellaan, että tällainen oma aktiivisuus kertoo todella paljon ihmisen motivaatiosta, mikä on yksi olennaisimmista tekijöistä kuntavaalimenestyksen kannalta. Ehdokkaita tarvitaan paljon – Helsingissä yli 100 – eikä jokaiselta ehdokkaalta vaadita poliitikon taustaa, mutta sen sijaan kampanjaintoa ja aktiivisuutta tarvii jokainen. Siksi oma-aloitteisesti soittaviin suhtaudutaan lähtökohtaisesti aika positiivisesti.

 

Pilapuheluaspekti ja klikkiotsikko olisivat tietenkin menneet pilalle, mutta tällä ei pitäisi olla journalistisen etiikan soveltamisessa mitään väliä.

 

Toiseksi Sara Chafak kuuluu ihmisryhmään, joita on puolueessa kuin puolueessa ehdolla aivan liian vähän. On monta syytä miksi nuorilla, naisilla ja maahanmuuttajataustaisilla on nimittäin huomattavasti korkeampi kynnys lähteä mukaan politiikkaan kuin muilla. Yksi surullisimmista syistä on, että monen mielestä vakavasti otettava poliitikko on edelleen vähintään keski-ikäinen, miespuolinen ja tarpeeksi perinteisen suomalaisen oloinen tyyppi. Mielestäni Iltalehden juttu uusintaa tätä käsitystä ja nostaa siten nuorten naisten kynnystä lähteä ehdolle. Tämä on todella vastuutonta ja väärin.

 

Kuvaavaa on, että Sara Chafak on tietääkseni ainoa nuori nainen, joka on itse ilman mitään aiempaa kontaktointia soittanut puoluetoimistolle ja kertonut olevansa kiinnostunut ehdokkuudesta. Tällainen rohkeus ja itsevarmuus vaikuttavat olevan hyvin harvinaisia ominaisuuksia nuorten naisten keskuudessa. Ilmiö ei sinällään yllätä, sillä meidän annetaan jatkuvasti ymmärtää, että me emme kelpaa politiikkaan.

 

Joten kyllä: Jos Sara Chafak olisi soittanut minulle ja kertonut olevansa kiinnostunut luontoarvoista kuten hän puhelussa kertoi, todellakin kutsuisin hänet ehdokashaastatteluun. Missitausta olisi ollut minulle aika yhdentekevää.

 

Ai niin, tätähän te ette tiedä, koska videolla oli puhelusta leikattu se osa, jossa Chafak kertoo mitä kaikkia vihreille tärkeitä tavoitteita hän kannattaa. Tämä tehtiin luultavasti sen takia, että haastatteluun pyytämisen ainoalta syyltä näyttäisi Chafakin julkkisstatus. En tiedä onko näin toimittu muidenkin puolueiden kohdalla, mutta vahvasti epäilen niin.

 

Videolla esitetään naurettavana se ajatus, että Chafakin kaltainen ihminen lähtisi kuntavaaliehdokkaaksi. Tämä on todella vastuutonta. Siinä ei ole mitään naurettavaa, että nuori nainen haluaa tehdä politiikkaa – oli sitten missi tai ei. Lisäksi toisin kuin video antaa ymmärtää, kuntavaaliehdokkaan ei todellakaan tarvitse olla valmis poliitikko. Riittää, että on intoa ja että jakaa puolueen periaatteet ja tavoitteet. Ehdokkaita tarvitaan Helsingissä yli sata, joten mukaan mahtuu niin entisiä ministereitä kuin ensikertalaisiakin. Tärkeintä on halu oppia lisää ja muuttaa maailmaa. Näistä asioista oltaisiin varmasti kyselty Chafakilta lisää, jos hän olisi tullut ehdokashaastatteluun.

 

Olen henkilökohtaisesti aivan lopen kyllästynyt käsitykseen, jonka mukaan nainen voi olla joko kaunis tai älykäs, ja juuri tätä käsitystä video vahvistaa. Tämä ei varmasti ollut toimittajan tarkoitus, mutta joka tapauksessa videon viesti on loppujen lopuksi aika masentava: on jotenkin huono asia, että Sara Chafak kelpaisi kuntavaaliehdokkaaksi.

 

En olisi videosta lainkaan näin huolissani, jos media ei lannistaisi nuoria politiikasta kiinnostuneita naisia aivan liian usein. Itselleni on kaikista vahvimmin jäänyt mieleen, kun viime eduskuntavaalien ennakkoäänestyksen aikaan Aamulehti kutsui nuoria naisia ”misuehdokkaiksi”. Lehti julkaisi kolumnin, jonka ydinajatus oli, että nuorten naisten Yle-vaaligalleriavideoiden suosio perustuu ulkonäköön.

 

Voitte vain kuvitella miltä minusta tuntui lukea tuo kolumni juuri ennen vaaleja. Olin 20-vuotias ja ensimmäistä kertaa ehdolla. Minun vaalivideoni oli sekä Pirkanmaan että vihreiden suosituin, ja olin saanut videon asiasisällöstä paljon hyvää palautetta. Vaati kuitenkin todella paljon kannustusta, että pääsin eroon itsekriittisestä vellomisesta ja aloin uskomaan, että olin ehkä onnistunut tekemään politiikasta kiinnostavampaa yhä useammalle. Sen jälkeen Aamulehden kolumni oli kuin märkä rätti päin kasvoja. Tunsin itseni hölmöksi, kun olin mennyt uskomaan, että menestys voisi olla osaamiseni eikä ikäni tai sukupuoleni ansiota. Misu-leima tuntui todella vieraalta.

 

Näin ei vain pitäisi tapahtua. Kenenkään ei pitäisi tuntea itseään huonommaksi vain iän, sukupuolen tai ulkonäön perusteella. Nuori nainen voi aivan hyvin olla ehdolla eikä siinä ole mitään hauskaa, kummallista tai väärää, vaikka sattuisi olemaan entinen missi. Jekkuvideoiden ja misuksi leimaamisen sijaan pitäisi kannustaa monenlaisia ihmisiä kiinnostumaan yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta ja lähtemään rohkeasti mukaan. Sitä Iltalehden video ei todellakaan tee.

 

EDIT 21.2.2017 klo 9.22: Kohtaa tiedonhankintamenetelmän eettisyydestä tarkennettu. Lisätty viittaus Journalistin ohjeisiin.

1 thought on “Nuoria naisia tarvitaan kuntavaaliehdokkaiksi – oli sitten missi tai ei”

  1. Pingback: Mikä ihmeen misuehdokas? Vastineeni Aamulehden kolumniin – Iiris Suomela

Comments are closed.