Olipa vuosi! Olin puolueen puheenjohtajana Marian sijaisena ja vedin aluevaalien kampanjan. Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, mikä muutti koko Eurooppaa mutta myös Suomea: johdollani Vihreät päätti kannattaa Nato-jäsenyyttä, ja paria kuukautta myöhemmin samaan päätyi myös Suomen eduskunta.
Enpä olisi vielä viime vuonna uskonut, että kevääni tulee olemaan juuri tällainen. Venäjän brutaali sota Ukrainassa on saanut päivittämään myös omia käsityksiä. Suomalaisten solidaarisuus ukrainalaisia kohtaan on ilahduttanut, kun taas sota Euroopassa ja sitä myötä kasvanut tarve varautua laajempaan sotaan surettavat.
Samalla lapsi kasvoi 1-vuotiaasta taaperosta varsin puheliaaksi 2-vuotiaaksi, joka juoksee, kiipeilee, vitsailee ja puhuu kokonaisia lauseita.
Vanhemmuuden ja puolueen johtamisen yhdistäminen ei ollut pelkästään helppoa, mutta jotenkin tästä vuodesta selvittiin. Iso kiitos siitä kuuluu puolisolle ja lapsen isovanhemmille, joita ilman tämä ei olisi onnistunut.
Ensi vuonna käydään eduskuntavaalit. Toivon, että pääsen jatkamaan työtä ilmaston ja ihmisoikeuksien puolesta myös ensi kaudella. Tämä kausi eduskunnassa on ollut monella tapaa poikkeava – kovasti toivon, että ensi kausi olisi tavallisempi.
Hyvää uutta vuotta kaikille!