Tiistaina yksi eniten ihailemistani vihreistä nuorista ehdotti avoimessa kirjeessä Stockmannille Hullut päivät -kampanjan nimen vaihtamista. Keskiviikkona hän hukkui loukkaaviin kommentteihin, panetteluun ja trollaukseen.
Oli näistä avauksista mitä mieltä tahansa, niiden kohtaamat vihaiset ja aggressiiviset reaktiot ovat olleet täysin kohtuuttomia. Kokoomusnuorten varapuheenjohtaja sai osakseen lukemattomia soittoja ja toinen toistaan loukkaavampia viestejä, joissa muun muassa toivotaan hänen kuolemaansa. Ongelma on selkeän sukupuolittunut. Vaikka Kokoomusnuoret on historian saatossa tehnyt vähintään yhtä provosoivia ulostuloja myös järjestön miespuolisen puheenjohtajan nimissä, näin rajua viharyöppyä ei ole ennen nähty. Itse asiassa puheenjohtaja kertoo Facebookissa saaneensa enemmän sähköpostia tästä naispuolisen varapuheenjohtajan allekirjoittamasta avauksesta kuin niistä, joissa hän on itse ollut allekirjoittajana.
Nyt on aika ottaa loanheitto tosissaan ja puuttua tilanteeseen. Näin ei vain voi jatkua. Toivon jokaisen pysähtyvän tänään hetkeksi miettimään omaa käytöstään. Oletko osa ratkaisua vai osa ongelmaa?
Annan henkilökohtaisen esimerkin: Minä olen ylläpitänyt Facebookin poliitikkosivuani pian kolmen vuoden ajan. Vaikka olen aina pyrkinyt pysymään äärimmäisen tiukalla asialinjalla, huomasin jossain vaiheessa tietynlaisten postausten johtavan todella ilkeisiin kommentteihin. Jos postauksessa oli esimerkiksi kasvokuva naispoliitikosta, se keräsi usein hirvittävän paljon ulkonäköä haukkuvia kommentteja.
Huomasin yhteyden kuvien ja kommenttien välillä, kun kokoomuslainen ystäväni huomautti aiheesta yhden erityisen paljon huomiota saaneen kuvapostauksen kohdalla. Itse kirjoitus kritisoi hallituksen politiikkaa täysin asiallisesti, mutta koska saatekuva oli kasvokuva naisministeristä, aivan liian suuri osa kommenteista keskittyi haukkumaan häntä ihmisenä. Silloin nolotti, että olin aiemmin ajatellut ikävien kommenttien olevan jotenkin sattumanvaraisia. Sittemmin olen pyrkinyt kantamaan vastuuni mahdollisimman huolellisesti.
Olisi helppo sanoa, että muiden ihmisten ilkeät kommentit eivät ole minun vastuullani, mutta se ei vain riitä. Jos tiedän, että tietyntyyppiset, sinänsä asialliset postaukset herättävät vihaa, on minun vastuullani tehdä niistä postauksista toisenlaisia.
Toivoisin jokaisen antavan oman panoksensa, jotta saisimme yhdessä vähennettyä somevyörytystä ja nettivihaa – some kun ei ole mikään oma erillinen universuminsa vaan osa meistä jokaisen elämää. Niistä pienistä ikävistä sanoista ei ole yleensä yhtään mitään hyötyä, joten ne voi aivan hyvin jättää sanomatta. Haittaa niistä on sen sijaan aina. Voin kokemuksesta kertoa, että pienistä nälvimisistä syntyy suuri joki, joka tuntuu aika ikävältä – varsinkin, kun vittuilun lisäksi saa osakseen ihan oikeasti loukkaavaa ja jopa uhkaavaa kommentointia. Jokainen voi olla lähtemättä mukaan somevyörytykseen.
Vielä viimeinen vinkki: Jos on oikeasti asiallista kritiikkiä, monesti kannattaa odottaa, kunnes pahin vyöry on ohi. Silloin kritiikin kohteella riittää huomattavasti enemmän energiaa keskustella asiasta, jolloin lopputulos on paljon hedelmällisempi. Korostan, että toki asiallista kritiikkiä saa esittää milloin vain. Jos kuitenkin haluaa oikeasti keskustella, kannattaa pohtia milloin voisi olla sille hyvä hetki. Yleensä se ei ole keskellä sitä kaikista pahinta someryöpytystä.
Vihan vähentäminen on koko yhteiskunnan etu, ja siksi siihen on kaikkien hyvä panostaa – myös silloin, kun on eri mieltä vihapuheen kohteen kanssa. Loukkaamalla ja lokaamalla ei voita mitään.