Lapsi ”auttaa” mielellään töissä. Parhaiten työt sujuvat kuitenkin silloin, kun hän on päiväkodissa. Olen joka päivä kiitollinen, että lapseni on osaavien, välittävien ammattilaisten hoidossa. Tänäänkin hän jäi hyvillä mielin päiväkodin pihalle leikkimään hiekkalaatikolla läppärin sijaan.
Selvää on, ettei töistä tulisi mitään ilman varhaiskasvatusta. Pääosaa minun töistäni ei voi edes yrittää tehdä lapsen kanssa.
Näin on monien muidenkin ammattien kohdalla, eikä politiikka ole tässä suinkaan tiukimmasta päästä. Esimerkiksi paljon puhutut sairaanhoitajat eivät voi ottaa lapsia mukaan töihin.
Huomenna päiväkoti on kiinni lakon vuoksi. Viime päivinä olenkin tehnyt samaa kuin moni muukin pienen lapsen vanhempi: olen käynyt läpi kalenteria ja miettinyt, että kuka hoitaa lasta minäkin päivänä. Minä päivinä lapsi voisi tulla mukaan eduskuntaan?
Lakko paljastaa, miten paljon me tarvitsemme varhaiskasvatusta. Yhteiskunta ei pyöri, jos pienipalkkaisten, pääosin naisvaltaisten alojen työntekijät jäävät kotiin. He tekevät elintärkeää työtä, josta kuuluu maksaa riittävä korvaus.
Siksi minä tuen heidän lakkoaan. Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä varhaiskasvatuksen henkilöstöpula on ratkaistava.
Poliitikkojen on hoidettava oma vastuunsa ja varmistettava, että näille ratkaisuille on riittävä rahoitus. Tämä on otettava yhdeksi talouspolitiikan kärkitavoitteista. Kyse on merkittävistä panostuksista, mutta niihin meidän on oltava valmiita, sillä toisessa vaakakupissa painaa koko yhteiskunnan toiminnan varmistaminen.
Lopulta asia on melko yksinkertainen: me tarvitsemme sosiaali- ja terveydenhuoltoa sekä varhaiskasvatusta. Muuten Suomi lakkaa pyörimästä. Siksi henkilöstöpula on ratkaistava.