Skip to content

Iiris Suomela

Uhanalaisia lajeja tai luontotyyppejä ei voi samalla tuhota ja säilyttää

Lajeja katoaa, rannat täyttyvät sinilevästä ja purot viereisen teollisuuslaitoksen jätevesistä, kun luonnon ja ilmaston suojelua ei oteta vakavasti. Poliittisten päätösten vaikutukset näkyvät paljaalla silmällä ja tuntuvat iholla.

Silti tuntuu, että politiikasta puhuttaessa keskitytään enemmän sanailuun kuin sisältöihin: kuka sivalsi koviten; kuka voitti illan TV-väittelyn?

Erityisen tiiviisti viimeisen kolmen vuoden aikana on seurattu, että mikä on viimeisen käänne vihreiden ja keskustan välisessä “riidassa”. Elämän perusedellytyksiä uhkaava luontokato ja ilmastokriisi häipyvät taustalle, kun huomio keskittyy politiikan pintaan.

Todellisuudessa luontoa ja ilmastoa koskevissa päätöksissä ei tietenkään ole kyse TV-väittelyn voittamisesta tai puolueiden kilvoittelusta. Ne ovat vain pintaa.

Todellinen vastakkainasettelu käydään Suomen soilla, rannoilla ja pelloilla. Uhanalaisia lajeja tai luontotyyppejä ei voi samalla tuhota ja säilyttää. Kun jokin laji on kuollut sukupuuttoon, sitä ei saa enää takaisin. Luonnontilan parantamiseen on muitakin keinoja kuin tiukka suojelu, mutta joka tapauksessa luontokadon torjuminen ei onnistu ilman selkeitä poliittisia päätöksiä.

Tähän mennessä päätöksiä ei ole tehty tarpeeksi. Suomen luonnon tila heikkenee jatkuvasti. SIksi tarvitsemme uuden luonnonsuojelulain.

Laista päästiin jo kerran sopuun keskustan kanssa. Nyt puolue on kuitenkin lähtenyt heikentämään lakia yhdessä kokoomuksen ja perussuomalaisten kanssa. Lain kanssa valtavan urakan ympäristöministerinä ja kansanedustajana tehnyt Emma Kari kuvaa asiaa hyvin:

“Tärkeintä keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten koalitiolle oli, ettei laissa saisi edes kertoa, mitkä luontotyypit ovat uhanalaisia. Kukaan ei ole vieläkään kyennyt selittämään minulle, miten luontokato aiotaan pysäyttää, jos ei edes luonnonsuojeluasetuksessa voida kertoa, mikä on uhanalaista ja mikä ei.

Laki ei tähän kaadu. Mutta on tämä askel taaksepäin. Ja niihin askeleisiin meillä ei ole enää varaa. Suomen luontotyypeistä joka toinen on uhanalainen ja joka yhdeksän laji on uhanalainen.”

Eduskunta äänestää laista ensi keskiviikkona. Syvästi toivon, että keskusta palaa silloin hallituksen ja ennen kaikkea suomalaisen luonnon puolelle. Puolueen rikotut lupaukset ovat vakava asia, mutta ehdottomasti vakavinta on välinpitämättömyys luontokadon torjumista kohtaan.