71 prosenttia suomalaisista ei hyväksy turkistarhausta nykymuodossaan. Tähän joukkoon kuuluu kaikenlaisia ihmisiä iästä, sukupuolesta ja asuinpaikasta riippumatta.
Siksi on käsittämätöntä, että maa- ja metsätalousministeri Antti Kurvinen (kesk.) on leimannut turkistarhauksen kritiikin ”pääkaupunkiseudun tietyn kuplan parkaisuksi” – aivan kuin eläinten oikeudet kiinnostaisivat vain pientä joukkoa suomalaisia.
Näin ei ole. Yhä harvempi hyväksyy eläinten tappamisen vain luksusmuodin tähden. Muotitalot toisensa perään luopuvat turkiksista.
Tästä huolimatta turkisalaa on tuettu miljoonilla euroilla vuosittain. Nämä rahat voisi käyttää toisinkin. Monesti turkisala korostaa alan työllisyysvaikutuksia. On kuitenkin selvää, että tuolla summalla voisi luoda moninkertaisesti enemmän työpaikkoja, jos sitä ei käytettäisi heikosti kannattavan alan pitämiseen pystyssä.
Ennen kaikkea nuo eurot voisi käyttää ilman, että ne aiheuttavat turhaa kärsimystä. Siitä on nimittäin kyse, kun eläimiä pidetään ahtaissa häkeissä ja ylisyötetään pelkästään luksustuotteiden tähden.
Kuvassa olevat eläimet ovat samaa lajia. Tarhattu sinikettu (vas.) on vain jalostettu ja syötetty kuusi kertaa luonnossa elävän naalin (oik.) kokoiseksi. Siksi se ei pysty näkemään, liikkumaan tai edes hengittämään kunnolla. Sen häkillä rajattu elintila on vain murto-osa villieläimen luontaisesta elinalueesta. Ainoa tavoite on, että eläimen nahka on mahdollisimman suuri, jotta siitä saa mahdollisimman kovan hinnan.
Turkisala vastustaa eläinsuojelulain minimivaatimusten kiristämistä. Lakia on valmisteltu jo vuodesta 2010 alkaen – siis 12 vuotta. Nyt on korkea aika viedä laki maaliin ja puuttua ainakin pahimpaan kärsimykseen eläintuotannossa.
Lopullinen tavoite on lopettaa turkistarhaus Suomessa. Me olemme yksi harvoista Euroopan maista, joka ei ole näin jo tehnyt. On aika korjata tilanne.