“Välillä etäkokouksissa ihmiset huolestuivat, kun pommit ja räjähdykset kuuluivat taustalla. Minä vastasin, että elämää ja tätä työtä on jatkettava kaikesta huolimatta.”
Tämä kohtaaminen jäi todellakin mieleen. Ukrainalainen Katya kertoi, millaista on tehdä ihmisoikeustyötä ja politiikkaa keskellä miehitettyä Ukrainaa. Onneksi hän pääsi perheensä kanssa elossa pakoon Mariupolin seudulta.
Hänen isovanhempansa eivät kuitenkaan päässeet lähtemään, ja hän kertoi myös menettäneensä paljon ystäviä sodassa.
Silti Katya jatkaa työtä ihmisoikeuksien ja ilmastokriisin torjunnan puolesta. Oli iso kunnia ja todella koskettavaa saada tavata hänet Euroopan vihreiden yleiskokouksessa Riikassa.
Mukana oli myös laaja joukko muita vihreitä maista, joissa politiikan tekeminen on vaikeaa ja jopa vaarallista: Georgiasta, Valko-Venäjältä, Turkista ja Serbiasta. He puolustavat ihmisoikeuksia, demokratiaa ja ilmastoa turvallisuutensa ja pahimmillaan oman henkensä uhalla. Oli iso kunnia päästä keskustelemaan heidän kanssaan.
Tämä on juuri sellaista kansainvälistä työtä, joka hiipui pandemian aikana. Monet näistä asioista ovat niin herkkiä, että niiden käsittely etänä on hankalaa. Siksi pidän Euroopan vihreiden toimintaa tavattoman tärkeänä.
Meillä on paljon opittavaa muilta, ja toisaalta Suomen vihreät on hallituspuolueena merkittävä esikuva Euroopan pienemmille ja uudemmille vihreille puolueille. Pidän todella tärkeänä, että me teemme kaikkemme muiden tukemiseksi ja auttamiseksi.
Tulen kantamaan Katyan ja muiden ukrainalaisten kokemuksia mukanani ikuisesti. Me emme saa kääntää selkäämme heidän kärsimykselleen. Nyt on aika olla heidän tukenaan, luopua venäläisestä energiasta, auttaa pakolaisia ja viedä aseita sekä muita tarvikkeita Ukrainaan.