Sosiaalinen media on suunniteltu mahdollisimman koukuttavaksi, jotta yritykset saavat mahdollisimman suuret mainostulot. Taustalla on miljoonien dollarien kehitystyö, joka nojaa syvälliseen asiantuntemukseen ihmisen aivojen toiminnasta ja psykologiasta. Ei siis mikään ihme, että some vie tuntikausia niin lasten kuin aikuisten päivistä, vaikka ihminen aktiivisesti yrittäisi vähentää somen käyttöä.
Minä liityin Facebookiin 14-vuotiaana. Olen siis ollut somessa yli puolet elämästäni. Minun sukupolveni on ensimmäinen, joka on altistettu jo lapsena sosiaalisen median alustoille – ensin tietokoneen ja sitten älypuhelinten kautta. Somesta on ollut meille paljon iloa, mutta samalla myös valtavan paljon haittaa. Meitä on häiritty, kiusattu, hyväksikäytetty ja uhkailtu somen kautta eikä meille ole annettu kunnon välineitä näiden uhkien torjumiseen.
Nuorten syyllistäminen somen vaaroista tai liikakäytöstä ei auta yhtään mitään. Ongelma on sosiaalisen median jättiyrityksissä, jotka väistelevät vastuuta korkeampien mainostulojen toivossa. Onkin korkea aika asettaa selkeät rajat someyhtiöiden häikäilemättömyydelle.
Ensinnäkin vaarallinen, valheellinen ja laiton sisältö on saatava pois sosiaalisesta mediasta paljon nykyistä tehokkaammin. Sanomalehti tai radiokanava ei saa jakaa vapaasti laitonta sisältöä – miksi somealustoja pitäisi kohdella eri tavalla? Puutteellisesta moderoinnista pitäisi seurata tuntuvat sakot someyhtiölle.
Lisäksi käyttäjälle tarvitaan lisää välineitä somen koukuttavuuden hallitsemiseen. Esimerkiksi ponnahdusilmoitukset pitää saada helposti pois päältä ilman, että alusta koko ajan tyrkyttää ilmoitusten kääntämistä takaisin päälle. Käyttäjän pitäisi voida asettaa sitova aikaraja kunkin alustan käytölle – aivan kuten uhkapeleissä voi asettaa tappiorajan.
Alaikäisten käyttäjien kohdalla kaikista koukuttavimmat ja vaarallisimmat ominaisuudet pitäisi kieltää kokonaan. Alustat pitäisi vähintäänkin velvoittaa julkistamaan tiedot näistä ominaisuuksista, jolloin opettajat, nuorisotyöntekijät ja vanhemmat voisivat keskustella somen riskeistä ja haitoista nuorten kanssa faktoihin perustuen.
On selvää, että yksin Suomi ei pysty tätä asiaa korjaamaan. Siksi on hyvä, että EU ja Yhdysvallat ovat ottaneet yhä aktiivisemman roolin sosiaalisen median yhtiöiden sääntelyn suhteen. Esimerkiksi käyttäjien yksityisyydensuojaa on saatu parannettua merkittävästi. Myös poliittinen kampanjointi somessa on entistä läpinäkyvämpää.
Ongelmia on siis mahdollista korjata – puutetta on enemmän tahdosta kuin keinoista. On korkea aika lopettaa somejättien erityiskohtelu ja laittaa yhtiöt vastuuseen aiheuttamistaan haitoista.