Skip to content

Iiris Suomela

Seksityön kieltäminen ei auta ketään

Seksityön kieltäminen ei auta ketään. Päinvastoin, kielto vaarantaa seksityötä tekevien turvallisuuden, kun seksityö pakotetaan maan alle. Esimerkiksi Ruotsissa ihmiskaupasta on tullut entistä isompi ongelma seksin oston kiellon jälkeen.

Siksi olen todella pettynyt, että Naisjärjestöjen Keskusliitto vaatii yhä seksin oston kieltämistä rikoslaissa. Tämä tavoite on vahingollinen ja vaarallinen, oli seksityöstä mitä mieltä tahansa.

Erityisen harmissani olen, että lähes kaikki Suomen naisjärjestöt yhdistävä taho toimii näin. Naisjärjestöjen yhteistyössä on valtavasti voimaa, vaikka me tietenkään ole kaikesta samaa mieltä. Siksi toivoisin, että tällaiset ilmiselvän haitalliset, mielipiteitä jakavat tavoitteet jätettäisiin pois yhteisistä kampanjoista.

NJKL kyseli myös ehdokkaita mukaan kampanjaansa. Viesteissä ei pyydetty sitoutumaan hallitusohjelmatavoitteisiin, joiden listasta seksityön kielto löytyy. Lopputuloksena on kuitenkin kampanjasivu, jossa ehdokkaiden nimet listataan tavoitteisiin viittaamisen jälkeen. Äänestäjälle ei selviä, että mihin ehdokkaat ovat oikeastaan sitoutuneet.

Tässä kohtaa virhe on NJKL:n – ei yhdenkään ehdokkaan, sillä monet heistä ovat ajatelleet tukevansa yhteisiä kärkiviestejä tasa-arvon puolesta. Oletan virheen olleen täysin tahaton, kuten virheet yleensä ovat. Laitoin juuri NJKL:n toimistolle pyynnön selkiyttää kampanjasivuja, sillä useista kommenteista päätellen sivut ovat aiheuttaneet hämmennystä.

Itse en ole listalla mukana, koska en ollut edes ehtinyt huomata kampanjaa. Sanon tämän nyt siis täysin muiden ehdokkaiden puolesta: jos huomaa kanssaan samanmielisen ehdokkaan nimen oudossa paikassa, hänelle kannattaa ennemmin laittaa viestiä kuin tehdä hänestä julkinen postaus.

Me konkarit olemme jo tottuneita monenlaiseen. En ole siis kovin huolissani meistä vaan ensikertalaisista. Politiikkaan lähteminen on varsin raskasta naisille ja vähemmistöjen edustajille. Toivoisin, että feministit ottaisivat tämän huomioon, kun tekee mieli haastaa muita feministejä julkisesti.

Me konkarit olemme jo tottuneita monenlaiseen. En ole siis kovin huolissani meistä vaan ensikertalaisista. Politiikkaan lähteminen on varsin raskasta naisille ja vähemmistöjen edustajille. Toivoisin, että feministit ottaisivat tämän huomioon, kun tekee mieli haastaa muita feministejä julkisesti.

Oikeastaan tämä pätee muutenkin kuin vaaleihin. Kritiikki kuuluu politiikkaan, mutta niin kuuluvat myös empatia, solidaarisuus ja yhteistyö. Jos feministit eivät ole toistensa puolella, niin ei meitä kukaan muukaan tässä maassa oikein puolusta.

Toivotan kaikille tasa-arvon puolustajille voimaa vaalikevääseen – oli itse sitten ehdolla tai ei!