Loistavia uutisia: saamelaiskäräjälain uudistus etenee eduskuntaan!
Saamelaisaktivisti Janne Hirvasvuopio kirjoittaa hyvin nykylain ongelmista:
“Tekosaamelaiset ovat yksi syy sille, miksi nykyistä saamelaiskäräjälakia ei saada uudistettua.
Laissa on valuvika, jonka avulla tekosaamelaiset voivat tunkeutua saamelaiskäräjille löytämällä vanhoista asiakirjoista yhdenkin satoja vuosia sitten “lappalaiselinkeinoja” harjoittaneen esivanhemman, jolle keksityn identiteettinsä perustaa. Vanhat asiakirjat eivät ole se, miten saamelaiset tunnistavat toisensa. (…)
Saamelaisia esittävillä on monta nimeä: “lappalaiset”, “metsälappalaiset”, “metsäsaamelaiset”, “statuksettomat saamelaiset” ja “kemin saamelaiset”.
Nämä ryhmät ovat uusia keksittyjä ryhmiä, joilla ei ole mitään yhteyttä nykysaamelaisuuteen. Suomessa tekosaamelaisliike sai alkunsa 80-luvulla, kun saamelaislakia yritettiin saada hyväksyttyä.
Lappilaisilla syntyi lain myötä pelko siitä, että oikeat saamelaiset saisivat valtion maita omistukseensa. Tämä ajoi monen lopulta esittämään saamelaista. Tämä on uuskolonialismin viimeisin muoto: “Jos et voi voittaa heitä, ole kuin he”.
Suomessa tekosaamelaisliike on saanut jalansijaa sen vuoksi, että oikeista saamelaisista tiedetään hyvin vähän. Suomalaisen on vaikea erottaa, kuka on oikea saamelainen, vaikka saamelaisille se on päivänselvää.
Ryhmän jäsenet ovat pienilukuinen, mutta aggressiivinen joukko, joka väittää “valtasaamelaisten” syrjivän heitä.
Inhottavinta tekosaamelaisliikkeessä on se, että se väittää saamelaisia oman kansansa sortajiksi, vaikka he eivät ole saamelaisia, eivätkä kanna suvuissaan sukupolvien ylittävää traumaa saamelaisuudestaan tai saamen kielen käyttämisestä.”
Saamelaiskäräjälaki on uudistettava, jotta saamelaisina esiintyvät ihmiset eivät pääse vesittämään saamelaiskäräjien toimintaa. Kiire on kova. Eduskunnan on tehtävä täysillä töitä, jotta uudistus saadaan vietyä läpi tällä kaudella.