Puhutaan seksismistä politiikassa

Mistä puhutaan, kun puhutaan seksismistä politiikassa?

Puhutaan ensimmäistä kertaa ikinä puolueen tapahtumaan tulevasta nuoresta naisesta, joka menee innoissaan paikalle ja lannistuu, kun illanvietossa hänen takapuoleensa tartutaan eikä kukaan tee mitään. Tilanne sivuutetaan naureskelulla, ehkä naista syytetään tosikoksi. Ehkä joku jopa hermostuu ja sanoo naisen pilaavan tunnelman, kun hän on turhan vaisu kourinnan jälkeen.

Myöhemmin nainen kuulee, että melkein jokaiselle hänen naispuolisista tutuistaan on käynyt jotain samantapaista puolueen tapahtumissa. Puhutaan siitä, ettei heistä kukaan uskalla puhua tästä ääneen, jotta puolueen maine ei tahriintuisi.

 

Puhutaan niistä nuorista eduskuntavaaliehdokkaista, joista kirjoitetaan vaaliviikon sanomalehdessä misuehdokkaana. Puhutaan naisista, joita lääpitään keskellä kirkasta päivää, kun he yrittävät kampanjoida. Puhutaan lukemattomista ulkonäköön kohdistuvista kommenteista ja törkeistä ehdotuksista.

 

Puhutaan naisministeristä, jota puolueen vanhemmat aktiivit kutsuvat “Sanni-kullaksi” ja jota tytötellään mediaa myöten. Puhutaan niistä kriitikoista, joiden mielestä miesministerit ovat kieroja juonittelijoita ja naisministerit vain tyhmiä ja osaamattomia.

 

Puhutaan maahanmuuttajataustaisesta nuoresta naisesta, joka ei halua lähteä ehdolle, koska hän pelkää joutuvansa internet-foorumien silmätikuksi. Hän pelkää, että koko hänen elämänsä kaivetaan esiin rasistien ruodittavaksi. Hän pelkää, että viharyöpyn takia hänestä on loppujen lopuksi puolueen maineelle vain haittaa. Hän pelkää vetävänsä läheisensä kuran läpi, jos hän lähtee politiikkaan mukaan liian näkyvästi.

 

Puhutaan kahden nuoren poliitikon vetämästä rasisminvastaisesta kampanjasta, jonka saamasta negatiivisesta ja varsinkin vihaisesta palautteesta 80 prosenttia tuli sille naispuoliselle poliitikolle. Puhutaan siitä miespoliitikosta, joka kuunteli hämmästyneenä vierestä, kun hänen kollegansa kertoi hänelle asiasta. Valtava vihapuhevyöry kuulosti hänelle todella vieraalta.

 

Puhutaan siitä liittokokouksesta, jonka aikana päätettiin ottaa feminismi erään järjestön kannaksi. Puhutaan yksittäisestä liittokokousedustajasta, jonka Twitter ja Facebook tulvivat kuraa monta päivää. Puhutaan sen järjestön miespuolisesta puheenjohtajasta, joka ei omien sanojensa mukaan saanut juuri lainkaan vihapostia. Puhutaan kaikista niistä miespuolisista kommentoijista, joiden mielestä tämä johtui siitä, että se naispuolinen liittokokousedustaja teki jotain väärin. Oli liian feministi. Itsepähän kerjäsi sitä.

 

Puhutaan niistä nuorista naisista, jotka eivät usko olevansa riittävän hyviä. Puhutaan kaikista niistä maailman parhaista ja osaavimmista naisista, jotka jäävät vaaleista toiseen tukiryhmiin ja taustajoukkoihin, koska he eivät usko itseensä. Puhutaan siitä, että kansainvälisen tutkimuksen mukaan lapset alkavat jo alakoulussa pitää poikia tyttöjä luonnostaan taitavampina, älykkäämpinä ja lahjakkaampina, vaikka todellisuudessa tytöt ja pojat pärjäävät aivan yhtä hyvin. Puhutaan siitä, että tästä tiedosta huolimatta monet ajattelevat lähtöasetelman olevan täysin tasapuolinen.

 

Puhutaan puolueen puheenjohtajasta, jonka arvioidaan “kikattavan teinimäisesti” ja jonka mikrofoni halutaan vaientaa vaalitentin aikana.

 

Puhutaan ihan lopuksi naiskansanedustajasta, jonka Facebook-sivu tulvii joka viikko tappo- ja raiskausuhkauksista, peniksenkuvista ja huorittelusta. Verrataan häntä mieskansanedustajaan, joka kirjoittaa täysin samoista aiheista mutta jota kukaan ei halua tappaa. Hänen sivulleen tulee pari kriittistä kommenttia. Niistä tiukkasävyisimmässä kysytään kuka kaiken tämän maksaa.

Naiskansanedustajan ja hänen avustajansa työpäivästä taas valehtelematta puolet menee törkykommenttien poistamiseen, piilottamiseen ja ilmiantamiseen. Facebook ei tee mitään. Kommentteja tulee jatkuvasti lisää ja lisää.

Lopulta nainen poistaa vihapuhetta keränneen postauksen kokonaan. Samasta aiheesta juuri samalla tavalla kirjoittaneen miehen kannanotot saavat jäädä sosiaaliseen mediaan sellaisinaan.

Jälkikäteen ihmiset kyselevät miksi nainen ei ole ottanut kantaa turvapaikanhakijoiden puolesta, vaikka asia on oikein ajankohtainen. Mies saa kiitosta hätää kärsivien puolustamisesta.

 

Puhutaan kaikista niistä politiikasta kiinnostuneista tytöistä, jotka näkevät tämän kaiken ja pelkäävät joutuvansa sen kohteeksi. Puhutaan niistä kohtuullisia äänisaaliita keränneistä nuorista naisista, jotka eivät oikeastaan ole enää varmoja haluavatko he poliitikoksi lainkaan. Heistä tuntuu todella pahalta jo nyt eivätkä he tiedä kestävätkö he yhtään enempää.

He nielevät kaiken ja ajattelevat, että tätä se politiikkaan lähteminen vaatii. Jatkuvasti pitää olla varuillaan. Pehmentää, häivyttää, yrittää olla ärsyttämättä.

 

Puhutaan niistä, joiden mielestä kaikki tämä ei saa suinkaan tarkoittaa sitä, että naisia pitäisi jotenkin erityisesti tukea tai rohkaista. Puhutaan niistä, joiden mielestä tasa-arvo tulee kyllä, kun vain tarpeeksi kauan odottaa.

Puhutaan niistä puolueista, joissa kaikki tämä lakaistaan maton alle ja lähdetään torille jakamaan naistenpäivän kukkasia. Puhutaan kärkipoliitikoista, jotka hymyillen jakavat ruusuja ja ylistävät sitä hetkeä kun he tajusivat, ettei sukupuolella ole mitään väliä. Osaaminen ratkaisee.

Niinhän se juuri menikin. Tyhmänä tyttönä en vain tajunnut.