Meillä ei ole varaa antaa sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöpulan pahentua entisestään. Muutoin vaarassa ovat ihmisten hengen ja terveyden kannalta keskeiset palvelut. Tämä kriisi ei ratkea, ellei julkisen sektorin pienipalkkaisten naisvaltaisten alojen palkkakuoppaa korjata.
Helsingin Sanomat haastatteli minua hoitajalakosta. Nostin esiin, että poliitikkojen tehtävä on hoitaa riittävä rahoitus palveluiden pelastamiseksi, kun taas palkoista neuvotellaan työmarkkinaosapuolten kesken. Tämä vastuu meidän on syytä ottaa äärimmäisen vakavasti.
Puolueiden pitäisi nyt ottaa sosiaali- ja terveydenhuollon sekä varhaiskasvatuksen kriisi vakavasti ja taata riittävä rahoitus henkilöstövajeen korjaamiseen. Toivon, että pystymme ratkomaan tätä tilannetta yhdessä. Yksin tätä ei kukaan ratkaise.
Voi olla, että sosiaali- ja terveydenhuollon kriisi vaatii hyvinkin pikaisia ratkaisuja. Mahdollisten nopeiden toimien ohella tarvitaan kuitenkin ennen kaikkea pitkäjänteisiä, pysyviä ja riittävän laajoja ratkaisuja. Suomi tarvitsee useamman vuoden mittaisen palkkatasa-arvo-ohjelman, jonka avulla kurotaan umpeen julkisen sektorin pienipalkkaisten, pääosin naisvaltaisten alojen palkkakuoppa.
Selvää on, että sosiaali- ja terveydenhuollon kriisin ratkaiseminen maksaa. On iso arvovalinta päättää, että nämä rahat on vain yksinkertaisesti löydettävä. Se valinta meidän on kuitenkin tehtävä, sillä lopulta kyse on ihmishenkien, terveyden ja hyvinvoinnin turvaamisesta. Kirjaimellisesti elintärkeää työtä tekevät ammattilaiset ansaitsevat työstään palkan, jolla tulee toimeen. Sama pätee myös esimerkiksi varhaiskasvatuksen työntekijöihin, joita ilman tämä yhteiskunta lakkaisi pyörimästä.