Pakkopalautukset Afghanistaniin ovat herättäneet kohua viime päivinä. Kiistojen perimmäinen syy on ristiriita Maahanmuuttoviraston ja poliisin toiminnan sekä Suomen perustuslain välillä. Perustuslaissa lukee nimittäin näin:
Ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu.
Muun muassa YK:n ja jopa Ulkoministeriön omien turvallisuusarvioiden mukaan Afghanistanin tilanne on juuri tällä hetkellä todella heikko. Siksi palautuksia ei voi suorittaa nyt. Kielteisestä turvapaikkapäätöksestä huolimatta ihmisen on annettava jäädä Suomeen, mikäli kotimaassa odottaa liian iso riski joutua ihmisoikeusloukkauksen kohteeksi. Vaatii hallitukselta todella luovaa tulkintaa niin Afghanistanin tilanteen kuin Suomen perustuslain suhteen toteuttaa nykyisen kaltaista maahanmuuttopolitiikkaa ja väittää kirkkain silmin, että tässä toimitaan perustuslain mukaan. On syytä muistaa, että perustuslain mukaan palautuksen lykkäämiseen ei tarvita edes hengenvaaraa. Ihmisarvoa loukkaavan kohtelun riski riittää.
Nyt käsi sydämelle: voiko kukaan rehellisesti väittää, ettei Afghanistanissa asuviin kohdistu ihmisarvoa loukkaavan kohtelun uhkaa? Minä en ainakaan voi. Siksi lähetin Juha Sipilälle sähköpostia asiasta ja kehotin muita tekemään saman.
Nyt huomio on kuitenkin kääntynyt isosta kuvasta yksittäisen afghanistanilaisen perheen kohtaloon ja erityisesti maanantain epätietoisuuteen perheen tilanteesta. Kerrataan siis mitä tapahtui.
Perhe oli otettu säilöön ja he odottivat sunnuntaina tulevansa pakkopalautetuksi Afghanistaniin. Tästä moni tiesi siitä maanantaina – olihan muun muassa lasten koulusta kuultu kuinka poliisi oli hakenut heidät säilöön kesken koulupäivän. Sitä ei kuitenkaan tiedetty maanantai-iltana 3.4., että poliisi oli viime hetkellä kaikessa hiljaisuudessa päättänyt peruuttaa perheen pakkopalautuksen.
Poliisi ja sisäministeriö eivät tiedottaneet pakkopalautuksen perumisesta, joten kaikille jäi se kuva, että perhettä oltiin palauttamassa. Tämän tiedon varassa jokainen paitsi poliisit toimivat.
Jos poliisi ei kerro mitä tapahtuu, on mahdotonta tietää mikä tilanne oikeasti on. On harmillista, että pakkopalautuksista on levinnyt virheellistä tietoa, mutta en tiedä miten kukaan olisi voinut tietää, että pakkopalautus on peruttu. Ei ole valehtelua olla tietämätön poliisin päätöksistä, jos poliisi ei kerro niistä kenellekään. Tämä on poliisin linja laajemminkin: yksittäisistä turvapaikkapäätöksistä ei tiedoteta, mikä on sinällään ihan ymmärrettävää. Se ei sen sijaan ole ymmärrettävää, että tiedottamista ei tehdä ajoissa edes yksittäisten ihmisten kohtalon noustessa laajempaan keskusteluun. Kun viestintä ei toimi, lopputulos on maanantai-illan kaltainen epätietoisuus. Toivon, että viranomaiset hoitavat viestinnän tästä eteenpäin edes vähän paremmin, jotta vältymme hämmennyksen aiheuttamilta kiistoilta.
Mitä itse pakkopalautukseen tulee, poliisi on sittemmin pahoitellut virhettänsä perheen säilöönoton suhteen. Helsingin sanomat uutisoi aiheesta. Yksittäistapauksen pahoittelu ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö Suomesta pakkopalautettaisi lapsia ja raskaana olevia naisia Afghanistaniin. Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikön johtaja Esko Repo kertoi eilen Iltasanomille, ettei ikä tai raskaus ole este pakkopalautuksille.
On hyvä, ettei maanantai-iltana lähteneessä lentokoneessa ollut lapsia. Se on kuitenkin todella pieni yksityiskohta, kun yleinen linja on mitä on. Lapsia on pakkopalautettu ja pakkopalautetaan myös tästä eteenpäin maihin, joissa heidän turvallisuutensa ja henkensä on uhattuna.
Nyt käydystä keskustelusta jää helposti sellainen kuva, että lasten ja naisten palauttaminen Afghanistaniin ei ole hyväksyttävää, mutta miesten palauttaminen on. Feministinä pidän tällaista jyrkkää sukupuolijaottelua todella ongelmallisena. Afghanistan ei ole turvallinen maa kenellekään, oli mitä sukupuolta tahansa. Eri sukupuoliin kohdistuvat turvallisuusuhat ovat erilaiset mutta yhtä vakavat ja hengenvaaralliset. Ihmisoikeudet kuuluvat jokaiselle eikä miehiäkään saa lähettää kidutettavaksi, ISIS:n pakkovärvättäväksi tai tapettavaksi. Tässä ei pitäisi olla mitään epäselvää – ihmisoikeudet kun eivät riipu sukupuolesta.
Toistan alun lainauksen perustuslaista: Ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu.
Siksi minä vastustin pakkopalautuksia Afghanistaniin ja tulen vastustamaan niitä jatkossakin.