Skip to content

Iiris Suomela

Oppimiserot eivät ole lasten vaan aikuisten vika

Jokainen lapsi ansaitsee oppia ja onnistua, oli hänen taustansa tai äidinkielensä mikä tahansa. Aiemmin tämä periaate on ollut vahvasti jaettu Suomessa. Tavoite on siis ollut hyvä mutta toimet puutteellisia.

Nyt usko jokaiseen lapseen horjuu. Perussuomalaiset sanoo avoimesti, että jos lapsen äidinkieli on väärä, häneltä ei voi eikä pidä odottaa yhtä hyviä oppimistuloksia kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvilta lapsilta.

Minä olen täysin eri mieltä. Yksikään lapsi ei ole toivoton. Luovuttaminen ei tule kyseeseen, kun vaakalaudalla on lasten tulevaisuus.

Samalla on tunnistettava, että oppimiserot ovat totta. Valitettavasti äidinkieli ei ole ainoa erojen lähde. Myös sukupuoli ja vanhempien koulutustaso vaikuttavat.

Nämä erot eivät kuitenkaan ole merkki lasten vaan suomalaisen yhteiskunnan epäonnistumisesta. Koulutuksesta on leikattu ja jopa oikeutta varhaiskasvatukseen rajattu, vaikka sen tiedetään vahingoittavan lapsia ja syventävän oppimiseroja. Näitä leikkauksia olemme hallituksessa onneksi pystyneet perumaan, mutta toisaalta korona on tuonut mukanaan uusia haasteita. Töitä siis riittää.

Mikä avuksi? Ensinnäkin tarvitaan tarpeeksi opettajia ja muita kasvatusalan ammattilaisia – etenkin erityisopettajia aina varhaiskasvatuksesta lähtien.

Oppimisen haasteet osataan tunnistaa yhä aikaisemmin, mikä mahdollistaa varhaisen puuttumisen, kunhan ammattilaisilla riittää aikaa huomioida jokaisen lapsen tarpeet. Viime vuonna sovitut palkankorotukset auttavat toivottavasti henkilöstöpulan ratkomisessa.

Toiseksi erillinen S2-opetus on rajattava vain suomea heikosti osaaville. Lapsen tausta ei ole pätevä syy sulkea häntä ulos äidinkielen opetuksesta.

Tavoitteena pitäisi olla, että jokainen lapsi pääsisi mahdollisimman nopeasti opiskelemaan suomea äidinkielenä. Muuten moni ovi sulkeutuu lasten nenän edestä aivan liian varhain. Esimerkiksi yliopisto-opintoihin on vaikea päästä kiinni, jos ei ole opiskellut suomea äidinkielenä.

Koulutuspolitiikan isoin ongelma on rahapula. Tekemistä on kuitenkin myös asenteiden saralla. Poliitikkojen pitäisi purkaa syrjiviä asenteita – ei lietsoa niitä. Yksikään lapsi ei ole toivoton.