Syyskuussa 2016 Helsingin rautatieaseman eteen kokoontui ihmisiä ottamaan osaa Suomen vastarintaliikkeen tappaman Jimi Karttusen läheisten suruun.
Moni on viime päivinä ihmetellyt miksi natseista puhutaan niin paljon, vaikka varsinaisia kansallissosialisteja on Suomessa verrattain vähän. On ihan totta, että ongelma olisi paljon pienempi, jos äärioikeiston yhteiskunnallinen vaikutus jäisi oikeasti vain Pohjoismaisen vastarintaliikkeen muutaman sadan jäsenen piiriin. Tämä vaatisi sitä, ettei kukaan lähtisi mukaan natsien ajatteluun tai symppaisi heidän toimintaansa, vaan natsit ja heidän edustamansa rasismi tuomittaisiin Suomessa yksiselitteisesti. Näin ei kuitenkaan ole, jolloin natsien vaikutus näkyy Suomen yhteiskunnallisessa ilmapiirissä sekä poliittisessa päätöksenteossa niin paikallistasolla kuin eduskunnassa.
Annan konkreettisen esimerkin: minä istun Tampereen valtuustossa Terhi Kiemungin (ps.) kanssa. Kiemunki jäi vähän aikaa sitten kiinni toistuvasta MV-lehden kolumnistina toimimisesta. Tänä syksynä hän osallistui Pohjoismaisen vastarintaliikkeen mielenosoitukseen Tampereella. Sekä MV-lehti että PVL on todettu laittomaksi. Kiemunki on siis tukenut laitonta, selkeän rasistista ja demokratian vastaista toimintaa. Silti Kiemunki saa jatkaa täysin normaalisti Tampereen valtuustossa. Vihreät ja vasemmisto ovat jääneet todella yksin nostaessaan esiin, että meidän mielestämme MV-lehden ja PVL:n tukeminen ei ole hyväksyttävää toimintaa varsinkaan poliitikolta.
Mitä eduskuntaan tulee, perussuomalaisten nousu on nostanut politiikkaan ennennäkemättömän paljon kansanryhmää vastaan kiihottamisesta tuomittuja ja PVL:n (ent. SVL) kanssa läheistä yhteistyötä tehneitä kansanedustajia. James Hirvisaari toi eduskuntaan vieraakseen tunnetun uusnatsin Seppo Lehdon, joka heilasi eduskunnassa Hirvisaaren kuvatessa tilannetta. Olli Immonen järjesti vierailun Eugen Schaumanin haudalle SVL:n kanssa. Immonen ja perussuomalaisten lukuisat kansanryhmää vastaan kiihottamisesta tuomitut poliitikot ovat saaneet jatkaa politiikassa täysin normaalisti korkeintaan kevyen “harjaamisen” jälkeen. Jussi Halla-aho kohosi peräti europarlamenttiin ja hallituspuolueen puheenjohtajaksi. Perussuomalaisten presidenttiehdokas Laura Huhtasaari kehui viime viikolla Helsingin Sanomissa Suomi ensin ja Rajat kiinni -liikettä tukevaa tuttuaan ja Suomen vastarintaliikkeen aloittamaa 612-kulkuetta.
Natsien vaikutus ei siis jää vain PVL:n pienen porukan piiriin, sillä meillä on poliitikkoja, jotka tukevat PVL:ää ja sen poliittisia tavoitteita. Vastavuoroisesti natsit tukevat heitä ja heidän politiikkaansa etenkin sosiaalisen median ja internetin keskustelupalstojen välityksellä. Omien ehdokkaiden puolesta kampanjoimisen lisäksi tämä näkyy ihmisoikeuksia puolustaviin, etenkin naispuolisiin poliitikkoihin kohdistuvana vihapuheena, joka tähtää vaientamiseen, pelotteluun ja poliitikkojen viestintäkanavien tukkimiseen. Trollauksen ja vihapuheen lietsominen on keskeinen osa äärioikeiston strategiaa omien tavoitteidensa edistämiseksi ja vastustajien vaientamiseksi. Jos pitää vihapuhetta vakavana ongelmana, on syytä suhtautua vakavasti myös sitä lietsoviin poliittisiin toimijoihin.
Siksi natsismi ei ole vain sen muutaman sadan ihmisen ongelma, jotka kuuluvat Pohjoismaiseen vastarintaliikkeeseen. Kyse on paljon suuremmasta ongelmasta. Kun kunnanvaltuustoissa tai eduskunnassa väännetään turvapaikanhakijoista, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksista tai muista ihmisoikeusasioista, äärioikeiston symppaajat ovat mukana päättämässä miten tässä maassa toimitaan. He eivät todellakaan jää yksin näkemystensä kanssa, vaan varsin moni maltillisempi ihminen on valmis liittymään heidän mukaansa heikentämään Suomen ihmisoikeustilannetta. Tämä käy ilmi esimerkiksi Helsingin kaupunginvaltuuston paperittomien välttämätöntä terveydenhuoltoa käsitelleestä kokouksesta, jossa Halla-aho sai tukea niin kokoomuksen kuin kristillisdemokraattien riveistä.
Äärioikeisto liikuttaa niin kutsuttua Overtonin ikkunaa systemaattisesti rasistisempaan ja ihmisoikeuksia vähättelevään suuntaan. Toisin sanoen he tekevät järjestelmällisesti ihmisoikeuksien vastaisista tavoitteistaan yhä laajemman ihmisjoukon hyväksymiä, jolloin heidän linjansa etenevät poliittisen päätöksenteon kautta. Rasismista on tullut normaali osa suomalaista politiikkaa, mikä näkyy maahanmuuttopolitiikan kiristymisenä ja pikemminkin heikentyvänä kuin kehittyvänä ihmisoikeustilanteena. Tuore EU-raportti toteaa Suomen olevan yksi Euroopan rasistisimmista maista. Samaan aikaan Suomi on hylännyt ennätyksellisen paljon YK:n ihmisoikeussuosituksia: 153 suosituksesta hallitus hylkäsi peräti 33.* Viime kerralla Suomi sai 78 suositusta, joista se hylkäsi vain viisi.
Rasismin pitäisi vähentyä, ei lisääntyä; ihmisoikeustilanteen pitäisi parantua, ei heikentyä. Natsien pitäisi jäädä yksin ajatustensa kanssa. Tämä ei kuitenkaan toteudu Suomessa tällä hetkellä. Siksi tilanteesta on syytä olla todella huolissaan.
* Raporttiluonnoksessa oltiin hylkäämässä 37 suositusta. Lopullinen luku laski 33 suosituksen hylkäämiseen. Vastaustekstejä ei kuitenkaan muutettu eikä hallitus lisännyt uusia toimenpiteitä hyväksyttyjen suositusten täyttämiseksi. Muutenkin ihmisoikeusjärjestöt pitävät vastauksia ylimalkaisina ja ihmisoikeusongelmia vähättelevinä.