Tämän vuoden tyttöjen päivä on niiden tyttöjen, jotka taistelevat vapautensa ja ihmisoikeuksiensa puolesta: tyttöjen Iranissa, Afganistanissa ja kaikkialla muualla, missä tämä kamppailu on vielä pahasti kesken.
Tämä päivä on 22-vuotiaan Mahsa Aminin, joka menetti henkensä siveyspoliisin käsissä;
16-vuotiaan Sarina Esmailzadehin, jonka poliisi hakkasi hengiltä mielenosoituksessa;
16-vuotiaan Nika Shakaramin, joka tapettiin, kun hän oli polttanut huivinsa julkisesti.
Tämä päivä on niiden tuhansien hazara-vähemmistöön kuuluvien tyttöjen, joita Taleban vainoaa, kiduttaa ja surmaa Afganistanissa.
Tämä päivä ei kuitenkaan kuulu kuolemalle vaan naisille, elämälle ja vapaudelle, kuten iranilaiset tytöt huutavat maan hirmuhallintoa vastustavissa mielenosoituksissa. He ovat tämän vallankumouksen eturintamassa.
Tämä päivä on niiden tyttöjen, jotka taistelevat vastaan. Tämä päivä on niiden tyttöjen, jotka tukevat toisten tyttöjen kamppailua ympäri maailman.
Tytöttelyllä yritetään saada nuoret naiset häpeämään ja pienentämään itseään. Siksi tytöttelijöille päätyy monesti väittämään vastaan. Sitä yrittää olla vähän vähemmän nuoria ja vähän vähemmän nainen. Vähän vähemmän tyttö.
Tänään tuo häpeä saa väistyä. Minä olen tyttö, ja juuri tyttönä minä seison kaikkien tätä maailmaa muuttavien tyttöjen rinnalla. Kylmät väreet kulkevat selkää pitkin, kun näen heidät nousemassa sortoa ja syrjintää vastaan. He näyttävät mitä on olla tyttö tässä maailmassa. Tuollaisen rohkeuden ja voiman edessä on mahdotonta ajatella, että olisi jotenkin noloa olla tyttö.
Tytöt ovat kyllästyneitä häpeämään, väistymään ja alistumaan. Siksi tyttöjen päivässä on kyse yhteisestä vastarinnasta; vapaudesta, elämästä ja rohkeudesta puolustaa niin omia kuin muiden oikeuksia.
Jos se tekee meistä hankalia, niin olkoon sitten niin. Me olemme sitä yhdessä, ja me emme pelkää.
Hyvää tyttöjen päivää!