Nato-hakemus ei muuta Suomen lakeja tai varsinkaan sitoutumista ihmisoikeuksien edistämiseen aina ja kaikkialla, oli kyse sitten terrorismin torjunnasta, aseviennistä tai suhtautumisesta etnisiin vähemmistöihin. Tätä ovat niin presidentti Niinistö kuin ulkoministeri Haavisto toistuvasti korostaneet. Periaate pätee myös Turkin kohdalla ja siitä on pidettävä kiinni kaikissa olosuhteissa.
Mistä on kyse Turkki-neuvotteluissa ja missä mennään Suomen Nato-prosessissa? Suomen ja Ruotsin liittyminen Natoon vaatii kaikkien 30 Nato-maan hyväksyntää. Naton huippukokouksen myötä meidät onkin nyt kutsuttu Naton jäseniksi.
Tämä edellytti myös Nato-maa Turkin hyväksyntää, minkä vuoksi maan kanssa käytiin pitkät neuvottelut. Tuloksena syntyi Suomen, Ruotsin ja Turkin yhteinen julkilausuma, jossa ratkaistaan muutama Turkin keskeinen vaatimus suhteessa meidän Nato-jäsenyyteemme: asevienti, karkoitukset ja suhtautuminen kurdeihin.
Mikä on Suomen linja jatkossa? Ajattelin vastata tähän kysymykseen tiiviisti asia kerrallaan. Huoli ihmisoikeuksista on ymmärrettävä, ja on todella tärkeää, että toimimme jatkossa ihmisoikeuksien puolesta entistä vahvemmin – ei heikommin.
Ensinnäkin on syytä todeta, että nyt tehty asiakirja ei ole sitova kansainvälinen sopimus vaan julkilausuma, joka lähinnä kiteyttää Suomen ja Ruotsin linjat. Yhtäkään lakia tai sitovaa kansainvälistä sopimusta ei ole tässä prosessissa muutettu. Me päätämme jatkossakin itse omista laeistamme.
Aseviennin suhteen hallituksen linja on, ettei aseita viedä ihmisoikeuksia polkeviin maihin. Tästä on ehdottomasti pidettävä kiinni. Pysyvien kieltojen sijaan aseviennin rajoituksia sovelletaan tapauskohtaisesti aina, kun asevientiin haetaan lupia. Tämä ei muutu Nato-hakemuksen myötä.
Suomen perustuslaki määrää, ettei ihmistä voi palauttaa hänelle vaarallisiin olosuhteisiin. Turkin kanssa on sovittu, että maan karkoituspyynnöt ”käsitellään rivakasti”. Siitä ei ole sovittu, että pyynnöt johtaisivat karkoituksiin. Karkoitukset ovat tarkkaan Suomen lailla ja kansainvälisillä sopimuksilla säädeltyä toimintaa. Tämä ei muutu miksikään.
Kurdien kohdalla Suomen linja ei ole myöskään muuttunut. PKK on ollut jo pitkään EU:n terroristilistalla. Sen sijaan YPG ja monet muut kurdijärjestöt eivät tällä listalla ole eivätkä sinne kuulu. Päinvastoin, kurdeilla on keskeinen rooli taistelussa Isistä vastaan – ja Isis taas on hyvin selkeästi terroristijärjestö. Vaikka Suomi ei ole esim. YPG:tä tukenut, monet Natoon kuuluvista liittolaisistamme kuten Yhdysvallat on. Nato-jäsenyys ei siis estä kurdien tukemista.
Tiivistetysti voi todeta, että ihmisoikeuksien puolustaminen vaatii jatkossakin kovaa työtä. Vaikka yksikään laki ei tässä muutu, ymmärrän hyvin, miksi yhteinen julkilausuma Turkin kanssa herättää huolta. Tämä huoli on syytä pitää mielessä koko ajan. Turkin itsevaltainen presidentti Erdogan yrittää taivuttaa meitä muuttamaan lakejamme. Nyt emme taipuneet, eikä näin pidä käydä jatkossakaan.