Millaista on olla nuori nainen politiikassa? Tämä on se kysymys, jota minulta kysytään kaikista eniten.
Ensimmäinen kauteni eduskunnassa lähestyy nyt loppuaan. Helppoa ei ole ollut, mutta silti olemme vahvasti voiton puolella tasa-arvon suhteen.
Suomella on nyt uusi translaki ja seksuaalirikoslaki, jotka kunnioittavat ihmisen oikeutta päättää itse omasta kehostaan ja sen rajoista. Uudistimme vanhempainvapaat niin, että isien vapaat pitenevät. Lisäsimme turvakotipaikkoja ja panostuksia väkivaltaa kokeneiden tukipalveluihin.
Työtä riittää yhä. Translaki on ulotettava myös nuoriin ja muunsukupuolisiin. Sitä varten Suomeen tarvitaan kolmas juridinen sukupuolimerkintä, joka kertoo, ettei henkilö ole mies tai nainen. Väkivallan vastainen työ kaipaa yhä lisärahoitusta. Syrjintään ja viharikoksiin on puututtava entistä tiukemmin ja tarkemmin, mikä vaatii niin lakimuutoksia kuin viranomaisten lisärahoitusta ja koulutusta.
Nämä voitot osoittavat, että maailma muuttuu, kun sitä muutetaan. Tämä ajatus kantaa silloin, kun politiikan tekeminen tuntuu raskaalta ja tekee mieli lähinnä heittää hanskat tiskiin.
Nuorena naisena on nimittäin aina liikaa. Liian nuori, liian vanha, liian naisellinen, liian miehekäs. Liian rohkea, liian äänekäs, liian feministi. Liikaa töissä, liikaa kotona, liian pienen lapsen äiti. Samalla liian pehmeä ja liian kova.
Asiatonta palautetta tulee niin paljon, että siltä on pakko yrittää sulkea korvat, jotta voi keskittyä olennaiseen. Se vaatii harjoitusta, mutta voin sanoa, että tekemällä oppii.
Olennaista nimittäin on, että tasa-arvo etenee. Olennaista on keskittyä muuttamaan maailmaa.
Olennaista ei ole antaa omaa aikaa niille, joiden tärkein tavoite on haaskata feministien aikaa. Etenkin netissä kommentteja ja viestejä on helppo masinoida, eikä niitä kaikkia ole missään nimessä pakko lukea.
Myös naisilla on oikeus keskittyä työhönsä. Parasta olisi, jos häirintä, huutelu ja seksismi loppuisi, mutta sitä odotellessa meillä on oikeus jättää törkeydet huomiotta. Meillä on oikeus puolustaa itseämme ja toisiamme.
Minna Canth on ensimmäinen feministinen esikuvani. Hän oli 7 lapsen äiti, kirjailija, yrittäjä ja yhteiskunnallinen vaikuttaja, eikä hän todellakaan vaiennut, kun häntä yritettiin vaientaa. Hänen työtään tämän päivän feministeillä on kunnia jatkaa. Tästä työstä tasa-arvon eteen sietää olla ylpeä, vaikka meitä kuinka vaadittaisiin nöyrtymään, häpeämään ja hiljenemään.
Hyvää Minna Canthin päivää kaikille!