Liikenneturvallisuus on asia, joka koskettaa meistä jokaista. Kulki sitten jalan, autolla tai pyörällä, onnettomuusriskin alentaminen on meistä jokaisen etu. Tämä on se periaate, jonka vuoksi Tampereella ryhdyttiin viime vuonna rauhoittamaan liikennettä muun muassa korotetuilla risteyksillä, levennetyillä joukkoliikennepysäkeillä ja nopeusrajoituksia alentamalla. Kaupunki selvitti missä onnettomuuden riski on erityisen korkea, ja kyseisille alueille esitettiin riskejä vähentäviä ratkaisuja.
Erikoista on kuinka moni vastusti nopeusrajoitusten alentamista paikallislehdissä asti. Jopa Aamulehden etusivulla uutisoitiin, että autoilijat eivät usko nopeusrajoitusten alentamisen auttavan mitään.
Tämä on todella huolestuttavaa. Onnettomuusriskin alentamisessa ei ole kyse uskon asiasta vaan jokaisen turvallisuuden parantamisesta tutkimustietoon perustuen. Kaupunkialueen nopeusrajoitusten suhteen tutkimustieto on harvinaisen selkeää. Peruslogiikan jokainen autokoulun käynyt on oppinut jo ennen rattiin pääsemistä: Hitaampaa ajavat autot aiheuttavat vähemmän onnettomuuksia ja onnettomuuksien tuhot ovat pienempiä. Tämä useiden tutkimusten todistama havainto on syy nopeusrajoitusten olemassaololle.
Autokoulussa nopeusrajoitusten merkitystä havainnollistetaan muun muassa näyttämällä, kuinka paljon pidempään kestää pysähtyä, jos nopeutta oli alun perin 30, 40 tai 50 kilometriä tunnissa. Kun minä kävin autokoulua, asiaa havainnollistettiin myös hyvin mieleenpainuvilla kuvilla kolareista. Ruttuun iskeytyneet autot piirtyivät verkkokalvoille sen verran tehokkaasti, että olen edelleen todella tarkka nopeusrajoitusten suhteen.
Tutkimukset kertovat myös, että nopeusrajoitusten laskeminen vähentää autojen nopeutta – ei aivan rajoituksen tasolle, mutta kuitenkin. Tätä epäiltiin Morossa toistuvasti viime vuonna, sillä toimittajien tekemien mittausten mukaan tamperelaiset ajavat ylinopeutta jatkuvasti. Valitettavasti on todettava, ettei moinen todista vertaisarvioitua tieteellistä tutkimusta vääräksi. Osa rikkoo sääntöjä ja se on väärin, mutta suurin osa hidastaa vauhtia ainakin vähän, kun nopeusrajoituksia lasketaan.
Meillä on siis hyvin selkeää ja varmaa tietoa nopeusrajoitusten pudottamisen hyödyistä. Jos alueella liikkuu paljon jalankulkijoita, rajoitusta kannattaa pudottaa 40:stä 30:een. Ero näiden kahden nopeuden välillä on ratkaiseva, sillä kolmeakymppiä ajamalla aiheuttaa loukkaantumisia ja merkittäviä aineellisia vahinkoja huomattavasti epätodennäköisemmin kuin ajamalla 40:tä kilometriä tunnissa. Tämänkin moni varmasti muistaa autokoulusta.
Kyse on perusasioista, jotka jokainen autoilija on oppinut jo autokoulussa. Liikennesääntöjä noudattava kuski ei ole merkittävä riski muille, mutta varomattomasti ja liian nopeasti ajaminen vilkkaalla alueella kohottaa törmäyksen riskiä merkittävästi. Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ihmisten turvallisuutta on syytä vaalia ja suojella enemmän kuin joidenkin oikeutta päästä paikasta toiseen muutamia minuutteja nopeammin. Ihmettelen, miten kukaan voi arvottaa hyvin marginaalisesti lyhyemmän ajomatkan ihmisten turvallisuutta korkeammalle.