Kesäloma loppui, mutta kesä jatkuu yhä. Lapsi palasi päiväkotiin ja minä palasin töihin jo viime viikolla, mutta illat ja viikonloput ovat edelleen täynnä kesää: puistoretkiä, piknikkejä ja luonnosta nauttimista.
Ennen kaikkea loman merkki on, kun huomaa pitkästä aikaa ehtivänsä lukea, kuunnella ja ajatella sen sijaan, että pitäisi koko ajan olla puhumassa, kirjoittamassa ja kokoustamassa. Palautuminen tuntuu niin mielessä kuin kehossa.
Minä olen viettänyt ensimmäiset kunnon lomani kansanedustajuuden myötä. Opiskelijana ei uskaltanut lomailla, koska paine täyttää kaikki vapaa-aika opinnoilla tai töillä oli niin kova. Monen kohdalla tämä paine on nimenomaan taloudellinen eikä esimerkiksi urakehitykseen liittyvä, sillä nykyinen opintoraha ei riitä enää mitenkään elämiseen.
Elämä ilman lepoa on tavattoman haitallista terveydelle. Pitkittynyt stressi altistaa monenlaisille sairauksille ja lyhentää eliniänodotetta. Nuorten kasvavat paineet näkyvät etenkin mielenterveyden oireiluna. Mielenterveysongelmista onkin tullut yleisin syy työkyvyn menettämiseen niin, että ihminen joutuu ennenaikaisesti eläkkeelle.
Jokaisella on oikeus lomaan. Loputon tehostaminen ei kannata inhimillisesti eikä edes taloudellisesti: OECD:n arvion mukaan mielenterveysongelmat maksavat Suomelle noin 11 miljardia joka vuosi. Jos edes pieni osa tuosta summasta käytettäisiin parempiin mielenterveyspalveluihin, säästöt olisivat merkittävät. Ennen kaikkea ratkaisu olisi inhimillisesti oikea.
Pelkkä palveluihin panostaminen ei kuitenkaan riitä. Rahapula ja rahahuolet ovat yksi suurimmista syistä opiskelijoiden mielenterveyden oireiluun. Myös tähän ongelmaan on onneksi selkeät ratkaisut: opintorahaa pitäisi korottaa ja tukikuukausien määrää lisätä, jotta opiskelijoiden ei tarvitsisi täyttää kaikkea vapaa-aikaa töillä rahan takia. Lopullinen tavoite on kaikille toimeentulon takaava perustulo.
Lepo ja loma eivät ole luksusta vaan välttämättömyys. On korkea aika tunnistaa tämä myös politiikassa!