Maailma palaa, asfaltti sulaa ja tuhansia ihmisiä kuolee kuumuuteen, mutta silti osa poliitikoista sulkee edelleen silmänsä ilmastokriisiltä.
Pääsin viime viikolla Suomi-areenassa keskustelemaan Hjallis Harkimon ja Hilkka Kempin kanssa. Kukin meistä sai nostaa esiin yhden aiheen. Minä puhuin ilmastokriisistä. Nostin myös heti kärkeen useita käytännön toimia, joilla voidaan tukea ihmisiä, kun hinnat nousevat rajusti Ukrainan sodan myötä. Puhuin perustulon kaltaisesta energiarahasta sekä halvasta joukkoliikenteestä Saksan malliin.
Sen sijaan en ole edelleenkään kuullut Hjallis Harkimolta yhtäkään ehdotusta pienituloisten tukemiseksi tässä kriisissä. Ihmisten ahdinko vaikuttaa olevan joillekin lähinnä tapa vältellä ilmastokriisistä puhumista.
Köyhyyden ja ilmastokriisin torjunta eivät ole toisilleen vastakkaisia asioita. Päinvastoin, nämä kaksi asiaa kietoutuvat tiiviisti yhteen.
Rikkaimpien päästöt ovat moninkertaiset suhteessa pieni- ja jopa keskituloisiin. Samalla kaikista eniten ilmastokriisistä kärsivät juuri pienituloiset niin Suomessa kuin maailmalla. Pakistanin maaseudulla ihmiset kuolevat miltei 50 asteen kuumuuteen ja kuivuuteen. Helppoa on niillä, joilla on helteillä varaa ilmastoituun kotiin ja joita ei hintojen nousukaan paljoa paina.
Eniten saastuttavat kärsivät siis vähiten; vähiten saastuttavat taas eniten. Reilua? Ei todellakaan.
Siksi ilmastotoimia tarvitaan, ja siksi on reilua edellyttää, että paremmin pärjäävät tekevät enemmän. Tehokkainta on vauhdittaa teollisuuden, maatalouden ja energiantuotannon vihreää siirtymää, jolloin tarjolle saadaan vähäpäästöisempiä vaihtoehtoja niin liikenteeseen kuin asumiseen ja syömiseen.
Kestävät vaihtoehdot ovat usein halvimpia käyttää, mutta vaativat alkuinvestointeja. Siksi on tärkeää tuoda kaasu- ja sähköautot, maalämpö ja muut ilmastoteot mahdollisimman monen saataville. Tätä vauhditamme niin suorilla hankinta- ja remonttituilla kuin valtion takaamilla lainoilla. Näin pääsemme samalla eroon diktaattorien tuottamasta, yhä kalliimmasta fossiilisesta energiasta.
Kiire on kova, ja siksi ilmastotoimia tarvitaan nyt. Meillä ei ole varaa sulkea silmiämme.