Mitä Suomen luonnosta on jäljellä 10 vuoden kuluttua? Entä 20 vuoden? Jo nyt joka yhdeksäs laji on uhanalainen. Lähes puolet Suomen luontotyypeistä on uhattuna.
Tätä ei eduskunnan enemmistö valitettavasti tunnista. Kerta toisensa jälkeen kollegat helpottavat uhanalaisten eläinten metsästystä ja vahingoittamista. Edes saimaannorpan pienet kuutit eivät ole suojassa: verkkokalastusta ei tahdota rajoittaa tarpeeksi, jotta norpat eivät hukkuisi verkkoihin.
Vihreät on ainoa puolue, joka on ollut eduskunnan viimeaikaisissa äänestyksissä yksimielisesti eläinten puolella. Se on todella sääli.
Eduskunta hylkäsi kansalaisaloitteen saimaannorppien suojelusta. Norpan kohtalo tulee lähelle, sillä saimaannorppa on 2-vuotiaan lapseni lempieläin. Joka ilta luemme yhdessä norppakirjaa, ja joka yö hän nukkuu norppalelu kainalossaan. On kivuliasta ajatella, mitkä kaikki lajit saattavat kadota ennen kuin hän ehtii kunnolla edes ymmärtää niiden olemassaoloa. Miltä näyttää aikuisuus maailmassa, jossa elämän perusedellytykset ovat heikentyneet merkittävästi?
Lajikato ja luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen piti alun perin pysäyttää vuoteen 2020 mennessä. Se ei toteutunut. Maalia siirretään koko ajan, koska poliitikot eivät pysty riittäviin toimiin lajikadon pysäyttämiseksi. Päinvastoin, moni edelleen vastustaa näitä toimia ja on vieläpä ylpeä siitä.
Metsää ei voi kaataa nykytahtiin ja samalla suojella metsien uhanalaisia lajeja. Metsätalous on asetettava luonnon ja ilmaston asettamiin rajoihin – muuten meillä ei ole tulevaisuutta.
Juuri maa- ja metsätalous ovat niitä talouden aloja, jotka kärsivät ensin, jos lajikadon ja ilmastokriisin annetaan edetä. Metsät ja pellot palavat, kun kuivuus ja helle pahenevat. Ruoantuotanto kärsii jo nyt esimerkiksi mehiläisten ja muiden pölyttäjien kadosta.
Ilman luontoa meillä ei ole mitään. On korkea aika toimia tämän faktan mukaan.