Nainen, elämä, vapaus. Näihin sanoihin kiteytyy Iranin kansannousu, joka lähti liikkeelle 22-vuotiaan Mahsa Aminin kuolemasta. Hänet pidätettiin 13.9. Tehranissa vääränlaisen asun takia.
Kolme päivää myöhemmin hän oli kuollut. Aminin kanssa pidätyskeskuksessa olleet naiset kertovat Aminin joutuneen poliisien pahoinpitelemäksi.
Aminin järkyttävä kohtalo kuvaa Iranin tyrannian raakuutta. Mitä ahtaammalla hallinto on muun muassa kiristyvän taloustilanteen myötä, sitä rajummin se kohtelee iranilaisia. Miljoonat naiset pelkäävät joka päivä joutuvansa moraalipoliisin seuraavaksi uhriksi.
Nyt Iranin naiset nousevat tyranniaa vastaan. Poikkeuksellista on, että tällä kertaa mukana ovat myös miehet: isät, veljet, puolisot, ystävät ja tasa-arvon puolustajat.
On aika seistä äärettömän rohkeiden iranilaisten rinnalla. Keinoja on monia; yksi nopeimmista on tukea ihmisoikeusjärjestöjen työtä, kuten Amnesty Internationalia (Amnesty International – Suomen osasto ).
Ulkopolitiikassa vaaditaan nyt jämäkkää linjaa. Ajankohtaista on etenkin estää Iranin hirmuhallintoa hankkimasta ydinasetta. Siksi on välttämätöntä, että Euroopan maat, Kiina ja Yhdysvallat pääsevät sopuun ydinsopimuksesta, jolla puututaan Iranin aikeisiin.
Jämäkkää linjaa vaaditaan myös muiden hirmuhallintojen kohdalla. Afganistanin tilanne heikkenee jatkuvasti Talebanin tyrannian alla. Etenkin hazara-vähemmistöä vainotaan rajuin keinoin.
Venäjän öljyhanojen sulkeutumisen myötä moni maa on kääntynyt kohti Saudi-Arabiaa, jonka ihmisoikeustilanne ei ole paljoa Irania parempi. Fossiilienergiaa päädytään anelemaan naisten ja toisinajattelijoiden oikeuksia polkevilta diktatuureilta, koska fossiiliriippuvuudesta ei ole päästy irti hyvän sään aikana.
Selvää on, että tällainen ei voi jatkua. Taloudellinen riippuvuus diktatuureista on katkaistava. Ei ole mitään järkeä juosta Venäjän luota Saudi-Arabian syliin.
Ihmisoikeuksien puolustajien rinnalla on seistävä niin myötä- kuin vastamäissä. Ihmisoikeudet eivät ole kaupan.