SV: lapsen kuolema
Helsingin Sanomat uutisoi tänään äidistä, jonka lapsi kuoli kohtuun. Äiti ei ollut saanut apua ajoissa, vaikka hän oli useasti sitä pyytänyt. Sairaalassa oli kuulemma liian täyttä.
Uutinen pysäytti ja järkytti. Otan osaa lapsensa menettäneen perheen suruun. Ajatukseni ovat aamusta asti olleet heidän luonaan.
Muistan, miten paljon itse pelkäsin lapsen kuolemaa loppuraskaudesta ja vielä synnytyksen aikana. Eniten pelkoa helpotti, että olin valtaosan loppuraskaudesta sairaalassa ja sain apua ja tukea aina, kun sitä tarvitsin.
On kammottavaa ajatella millaista olisi ollut jäädä vaille tuota kaikkea. Ehkä siksi tämän päivän uutinen järkytti erityisen paljon. Pelko lapsen kuolemasta on ylivoimaisesti pahin ja suurin pelko, jota olen ikinä kokenut.
Ketään ei pidä jättää vaille tarvitsemaansa apua. Mitä pahemmaksi hoivakriisi syvenee, sitä suurempi on riski virheille.
Isoin syy kriisiin on henkilöstöpula, johon on pakko löytää riittävät ratkaisut. Tulevat palkankorotukset ovat hyvä alku mutta eivät vielä yksinään riitä.
Tämän kriisin ratkaisu on 1.1.2023 aloittavien hyvinvointialueiden tärkein tehtävä. Alueilla on vastuu suomalaisten terveydestä, hyvinvoinnista ja lopulta hengistä. Siksi on keskeisen tärkeää antaa alueille mahdollisuus onnistua.
Se vaatii riittävää rahoitusta. Siksi nyt ei ole todellakaan aika jättimäisille leikkauksille terveydenhuollosta. Valtiolla on velvollisuus pitää huolta ihmisten hengestä ja terveydestä. Tätä velvollisuutta me emme voi laiminlyödä.