Kestävin ratkaisu suurten kaupunkien suhteettoman nopeasti nouseviin vuokriin on asuntorakentamisen lisääminen. Niin kauan kuin vuokra-asuntoja on paljon vähemmän kuin asuntoa kaipaavia, niistä voidaan pyytää ja pyydetäänkin todella korkeaa vuokraa. Asunnontuotannon lisääminen muun muassa tiiviimmällä maankäytöllä ja täydennysrakentamisella onkin yksi keskeisimmistä keinoista helpottaa pienituloisten tilannetta kaupungeissa. Lisärakentamisen vastustaminen pahentaa köyhien ja pienituloisten tilannetta.
Lisärakentamisen vaikutukset näkyvät kuitenkin vasta vuosien kuluttua. Sillä aikaa edullisia asuntoja on syytä tarjota esimerkiksi kaupungin vuokra-asuntojen muodossa.
Hallituksen entistä kireämpien normien myötä kaupunkien vuokra-asunnoista on kuitenkin tulossa kannustinloukkoja: hyvin tiukat tulorajat tarkoittavat, että esimerkiksi keikkaluontoista työtä tekevä joutuu kieltäytymään töistä pitääkseen asuntonsa. Näin hallitus rakentaa todella jyrkkiä esteitä työnteolle ja muulle taloudelliselle toimeliaisuudelle. Ylen haastattelema “Mikon” tilanne on hyvin kuvaava:
“Mikkokin haluaisi tehdä töitä ja hoitaa velvollisuutensa. Hän miettii nyt, että pitäisikö hänen kieltäytyä ylitöistä ja lumenluontikeikoista, jotta tuloraja ei jatkossa ylittyisi. Se on tosin mahdoton ajatus: silloin tulisi kyllä potkut.”
Näin ei pitäisi olla. Kunnille on sallittava joustavampi tarveharkinta, jotta epäsäännöllisten tulojen varassa elävät eivät joudu asunnottomiksi. Samaan aikaan on syytä panostaa asuntorakentamiseen, jotta vuokrien alati kiihtyvä nousu saadaan pysäytettyä.
Ylen juttu aiheesta löytyy täältä.