Seksi ilman suostumusta on raiskaus – miksi rikoslaki ei tunnista tätä?

Posted on

Tällä viikolla ryhmä yksityishenkilöitä, kansalaisjärjestöjä, nuorisojärjestöjä ja puolueita kertoi suunnittelevansa kampanjaa, jonka tavoitteena on määritellä raiskaus rikoslaissa suostumuksen puutteen eikä käytetyn väkivallan tai sen uhan kautta. Työnimellä Suostumus2018 kulkeva kampanja suunnittelee kansalaisaloitetta lain muuttamiseksi.

#Metoo-, #dammenbrister- ja #memyös-kampanjat herättivät pitkään kaivattua keskustelua ihmisten itsemääräämisoikeudesta. Kampanjoista huolimatta Suomen lainsäädännössä on edelleen merkittäviä puutteita itsemääräämisoikeuden toteutumisen kannalta. Tämä kampanja pyrkii korjaamaan yhden ilmeisimmistä puutteista.

Kun kerroin kampanjasta ensimmäistä kertaa tutuilleni, moni kysyi kuka tai ketkä vastustavat tällaista muutosta. Miksi meillä on rikoslaki, joka ei suojaa ihmisten itsemääräämisoikeutta?

Vastaus tuli heti seuraavana päivänä, kun oikeusministeri Antti Häkkänen (kok.) kertoi Suomen kuvalehdelle pitävänsä raiskauksen määrittelyä suostumuksen puutteen perusteella “elämälle vieraana”.

Minun mielestäni on elämälle vierasta ajatella, että seksi ilman suostumusta olisi jotenkin OK. Totta kai Suomen rikoslain pitää tunnistaa ihmisen itsemääräämisoikeus.

Lukuisissa kyselytutkimuksissa on käynyt ilmi, että suurin osa raiskauksen uhreista lamaantuu tai pelkää liikaa vastustellakseen voimakkaasti. Suomen tämänhetkinen rikoslaki on siis elämälle vieras, sillä lain määritelmä raiskaukselle nojaa vastusteluun, väkivaltaan ja uhkaan – ei suostumukseen. Laki sivuttaa täysin sen tosiasian, että seksi ilman suostumusta on raiskaus ja raiskaus on aina väkivaltaa – muusta väkivallasta riippumatta. Vaikka uhri sanoisi selkeästi “Ei, en halua”, kyseessä ei ole rikoslain mukaan raiskaus. Raiskaustuomioita on jätetty antamatta tilanteissa, joissa uhri esimerkiksi itkee teon aikana. Näitä surullisia esimerkkejä nykyisen lainsäädännön puutteista riittää.

Seksuaalista väkivaltaa kokeneet ovat tyypillisesti tyttöjä, naisia tai sukupuolivähemmistöön kuuluvia. Me ansaitsemme rikoslain, joka ei ole elämälle vieras vaan ottaa meidän kokemuksemme vakavasti. Me ansaitsemme lain, joka suojaa itsemääräämisoikeuttamme ja kehollista koskemattomuuttamme. Me ansaitsemme yhteiskunnan, joka tukee uhreja syyllistämisen ja epäilyn sijaan. Aivan liian moni uhreista tajuaa vasta jälkikäteen, ettei heihin olisi saanut koskea ilman lupaa. Joillakin menee jopa vuosia tämän ymmärtämiseen. Aivan liian moni syyttää tapahtuneesta itseään.

Näin ei vain voi jatkua. Suostumuksen puute on kirjattava Suomen rikoslakiin raiskauksen kriteeriksi.