Viharyöpytykseen puuttuminen on jokaisen vastuulla – oletko osa ongelmaa vai osa ratkaisua?

Posted on

Tiistaina yksi eniten ihailemistani vihreistä nuorista ehdotti avoimessa kirjeessä Stockmannille Hullut päivät -kampanjan nimen vaihtamista. Keskiviikkona hän hukkui loukkaaviin kommentteihin, panetteluun ja trollaukseen.
Väännetään nyt vielä kerran rautalangasta, vaikka suurin osa tämän varmasti tietääkin: suhteellisen neutraalien käyttöyhteyksien lisäksi hullua käytetään haukkumasanana. Välillä pilkataan irrationaalista käytöstä, välillä taas mielenterveysongelmaisia tai sellaiseksi epäiltyjä. Vaikka ei itse tarkottaisi pahaa, nämä ikävät merkitykset ovat läsnä joka kerta, kun sanaa käytetään. Maailma on sanoja täynnä, joten aivan hyvin voi pyrkiä käyttämään sanoja, jotka eivät kanna haukkumasanan painolastia.
 
Myös Kokoomusnuoret teki tällä viikolla lehtiin asti nousseen kannanoton. Hallitus hyväksyi juuri 25 miljoonan euron satovahinkokorvauksen maanviljelijöille. Kannanotossa Kokoomusnuorten varapuheenjohtaja arvostelee tätä päätöstä epätasa-arvoiseksi – eihän muillekaan säistä riippuvaisille yrittäjille korvata ansionmenetyksiä.
 

Oli näistä avauksista mitä mieltä tahansa, niiden kohtaamat vihaiset ja aggressiiviset reaktiot ovat olleet täysin kohtuuttomia. Kokoomusnuorten varapuheenjohtaja sai osakseen lukemattomia soittoja ja toinen toistaan loukkaavampia viestejä, joissa muun muassa toivotaan hänen kuolemaansa.  Ongelma on selkeän sukupuolittunut. Vaikka Kokoomusnuoret on historian saatossa tehnyt vähintään yhtä provosoivia ulostuloja myös järjestön miespuolisen puheenjohtajan nimissä, näin rajua viharyöppyä ei ole ennen nähty. Itse asiassa puheenjohtaja kertoo Facebookissa saaneensa enemmän sähköpostia tästä naispuolisen varapuheenjohtajan allekirjoittamasta avauksesta kuin niistä, joissa hän on itse ollut allekirjoittajana.

Hullut päivät -myrsky on erityisen kummallinen, sillä ehdotuksesta ei ole yhtään mitään haittaa kenellekään. Silti moni reagoi ikään kuin olisi suurikin vääryys ehdottaa tavaratalolle alennuskampanjan nimen vaihtamista.
 
Erimielisyyden ymmärrän toki aivan hyvin. En ole itsekään aivan varma mitä mieltä olen Kokoomusnuorten avauksesta. Sen sijaan en ymmärrä lainkaan, miksi aikuiset ihmiset kokevat tarpeelliseksi toimia tarkoituksellisen loukkaavasti ja ilkeästi. Hullut päivät -avauksen kohdalla moni kommentoijista teki vieläpä juuri sitä mihin avauksella yritettiin puuttua, eli haukkuu avauksen tekijää ja vihreitä hulluksi, psykoottiseksi, vajaaälyiseksi ja heikkomieliseksi. Voi vain selata esimerkiksi Ylen Facebook-sivun kommenttilaatikon läpi ja laskea kuinka monta kertaa siellä käytetään mielenterveysongelmiin viittaavia sanoja haukkumasanoina. Juuri tämä on se ongelma, josta olisi syytä päästä eroon mahdollisimman nopeasti – oli Hulluista päivistä mitä mieltä tahansa.
 
Vaikka ei olisi samaa mieltä Hullujen päivien ongelmallisuudesta, voisiko ainakin olla haukkumatta ketään hulluiksi tai psykoottisiksi? Mikä ylipäätään estää ilmaisemasta erimielisyyttä jotenkin muuten kuin tarkoituksellisen loukkaavasti? Miksi kukaan toivoisi toiselle ihmiselle kuolemaa vain yhden kannanoton tähden?
 
Nyt on aika ottaa loanheitto tosissaan ja puuttua tilanteeseen. Näin ei vain voi jatkua. Toivon jokaisen pysähtyvän tänään hetkeksi miettimään omaa käytöstään. Oletko osa ratkaisua vai osa ongelmaa?
 

Annan henkilökohtaisen esimerkin: Minä olen ylläpitänyt Facebookin poliitikkosivuani pian kolmen vuoden ajan. Vaikka olen aina pyrkinyt pysymään äärimmäisen tiukalla asialinjalla, huomasin jossain vaiheessa tietynlaisten postausten johtavan todella ilkeisiin kommentteihin. Jos postauksessa oli esimerkiksi kasvokuva naispoliitikosta, se keräsi usein hirvittävän paljon ulkonäköä haukkuvia kommentteja.

Huomasin yhteyden kuvien ja kommenttien välillä, kun kokoomuslainen ystäväni huomautti aiheesta yhden erityisen paljon huomiota saaneen kuvapostauksen kohdalla. Itse kirjoitus kritisoi hallituksen politiikkaa täysin asiallisesti, mutta koska saatekuva oli kasvokuva naisministeristä, aivan liian suuri osa kommenteista keskittyi haukkumaan häntä ihmisenä. Silloin nolotti, että olin aiemmin ajatellut ikävien kommenttien olevan jotenkin sattumanvaraisia. Sittemmin olen pyrkinyt kantamaan vastuuni mahdollisimman huolellisesti.

 

Olisi helppo sanoa, että muiden ihmisten ilkeät kommentit eivät ole minun vastuullani, mutta se ei vain riitä. Jos tiedän, että tietyntyyppiset, sinänsä asialliset postaukset herättävät vihaa, on minun vastuullani tehdä niistä postauksista toisenlaisia.
 
Kehittämisen varaa on aina, enkä tietenkään voi ennaltaehkäistä kaikkea vihaa. Siksi tehtäväni on myös moderoida kommenttikenttää tiukasti – myös silloin, kun loukkaava kommentti kohdistuu poliitikkoon, jota minäkin olen kritisoinut. Kannustan kriittiseen keskusteluun, mutta en katsele sivullani yhtäkään Sanni Grahn-Laasosen tytöttelyä tai Anne Berneriä noidaksi haukkuvaa kommenttia. Asialinjaa on puolustettava tiukasti. Se ei aina ole helppoa, ja siksi toivon, että saan kaikilta sivuani seuraavilta tukea asiallisen keskustelun ylläpitoon. Aina saa laittaa viestiä, jos jokin kommentti menee yli, mutta en ole vielä huomannut reagoida asiaan.
 
Loppujen lopuksi minä olen vastuussa siitä mitä minä pidän julkisena Facebook-sivullani. On minun vastuullani pitää keskustelu asiallisena. Siksi sivuni säännöt ovat tarkoituksella tiukat. Jos se ei sovi, voi mennä jonnekin muualle esittämään mielipiteitään. Netissä kyllä riittää paikkoja hyvinkin kyseenalaiselle keskustelulle.
 

Toivoisin jokaisen antavan oman panoksensa, jotta saisimme yhdessä vähennettyä somevyörytystä ja nettivihaa – some kun ei ole mikään oma erillinen universuminsa vaan osa meistä jokaisen elämää. Niistä pienistä ikävistä sanoista ei ole yleensä yhtään mitään hyötyä, joten ne voi aivan hyvin jättää sanomatta. Haittaa niistä on sen sijaan aina. Voin kokemuksesta kertoa, että pienistä nälvimisistä syntyy suuri joki, joka tuntuu aika ikävältä – varsinkin, kun vittuilun lisäksi saa osakseen ihan oikeasti loukkaavaa ja jopa uhkaavaa kommentointia. Jokainen voi olla lähtemättä mukaan somevyörytykseen.

Vielä viimeinen vinkki: Jos on oikeasti asiallista kritiikkiä, monesti kannattaa odottaa, kunnes pahin vyöry on ohi. Silloin kritiikin kohteella riittää huomattavasti enemmän energiaa keskustella asiasta, jolloin lopputulos on paljon hedelmällisempi. Korostan, että toki asiallista kritiikkiä saa esittää milloin vain. Jos kuitenkin haluaa oikeasti keskustella, kannattaa pohtia milloin voisi olla sille hyvä hetki. Yleensä se ei ole keskellä sitä kaikista pahinta someryöpytystä.

Vihan vähentäminen on koko yhteiskunnan etu, ja siksi siihen on kaikkien hyvä panostaa – myös silloin, kun on eri mieltä vihapuheen kohteen kanssa. Loukkaamalla ja lokaamalla ei voita mitään.
Lisäksi tarvitsemme rikoslakiin erillisen pykälän, joka kieltää vihapuheen yksiselitteisesti. Aivan liian suuri osa uhkaavista viesteistä ja todella törkeistä loukkauksista jää kunnianloukkauksen ja laittoman uhkauksen tiukkojen määritelmien ulkopuolelle, jolloin esimerkiksi yksityiskohtaisten väkivaltafantasioiden lähettelijä saa jatkaa toimintaansa vapaasti ilman minkäänlaisia sanktioita. 

 

 

Voimia jokaiselle somevyörytyksen uhrille! Kukaan ei ansaitse yhtäkään asiatonta kommenttia, viestiä tai puhelinsoittoa.