Suomi haparoi tiellä kohti rasismista vapaata yhteiskuntaa

Syyskuussa Helsingin rautatieaseman eteen kokoontui ihmisiä ottamaan osaa Suomen vastarintaliikkeen tappaman Jimi Karttusen läheisten suruun.

Turvapaikanhakijaa vastaan hyökättiin kaasulla sunnuntai-iltana Helsingin Rautatientorilla. Hän sai ensiapua paikan päällä, mutta vammat olivat niin pahoja, että hänet jouduttiin viemään sairaalahoitoon. Ensimmäisenä tapahtuneesta uutisoi Helsingin sanomat.

On pelottavaa kuinka vähän tämä uutinen yllättää. Suomesta on tulossa levoton maa juuri niiden ihmisten takia, jotka väittävät suojelevansa Suomea ulkopuolelta tulevilta uhilta. Todellisuudessa suurin uhka ovat nämä ihmiset itse. Suurin uhka turvallisuudelle ovat ihmiset, jotka heittelevät polttopulloja vastaanottokeskuksiin, uhkailevat turvapaikanhakijoita puukoilla ja ovat valmiita jopa tappamaan poliittiset vastustajansa.

Onneksi tämä uhka on alettu ottaa vakavasti. Poliisihallitus on päätynyt kieltämään avoimen kansallissosialistisen ja rasistisen Suomen vastarintaliikkeen, joka vielä viime itsenäisyyspäivänä marssi Helsingin kaduilla poliisin turvaamassa kulkueessa. ”Eläköön kansallissosialismi!” he huusivat keskellä kirkasta päivää poliisiautojen välistä. Myöhemmin illalla parisensataa ihmistä liittyi heidän seuraansa 612-soihtukulkueeseen. Mukana oli useita perussuomalaisia poliitikkoja, muun muassa nuorisojärjestön puheenjohtaja Sebastian Tynkkynen.

Viime vuonna päädyttiin kieltämään myös MV-lehti ja määräämään Ilja Janitskin vangittavaksi tavattaessa. Tästä huolimatta lehden toiminta pyörii edelleen. Vähän aikaa sitten kävi ilmi, että Tampereen perussuomalaisten puheenjohtaja Terhi Kiemunki on kirjoittanut lehteen useita kertoja. Kiemunki päädyttiin erottamaan perussuomalaisista, mutta puolueen mukaan kyse oli väärin täytetystä matkalaskusta. Kesti viikkoja, että Tampereella hyväksyttiin Kiemungin olevan sopimaton toimimaan paikallisjärjestön puheenjohtajana.

Selvää siis on, että olemme vasta alkutiellä kohti rasismista ja äärioikeistosta vapaata yhteiskuntaa. Edistysaskeleet ovat melko pieniä ja tiedossa saattaa hyvinkin olla takapakkia, jos perussuomalaisten puheenjohtajakilpailu nostaa pintaan maahanmuuttovastaisuuden entistäkin voimakkaammin. Jussi Halla-ahon perussuomalaisissa avoimesti rasistinen paikallispoliitikko saattaisi hyvinkin selvitä matkalaskusotkusta pelkällä selvityspyynnöllä.

Huolestuttavaa on, että Suomessa on eduskuntapuolue, jolle lain rikkominen on ylpeyden asia. Sen sijaan, että puolueen näkyvimmät poliitikot tyytyisivät muuttamaan lainsäädäntöä poliittisin keinoin, he katsovat oikeudekseen toimia lainvastaisesti täysin omavaltaisesti ja vieläpä puolustella tekojaan jälkikäteen.

Oli kansanryhmää vastaan kiihottamisesta mitä mieltä tahansa, ei ole mitenkään hyväksyttävää rikkoa lakia ja olla ylpeä siitä. Perussuomalaiset ylpeilevät olevansa länsimaisen demokratian ja oikeusvaltion suuria puolustajia, mutta samalla puolueen näkyvimmät poliitikot kokevat oikeudekseen rikkoa yhdessä sovittuja sääntöjä. Jos kaikki suomalaiset suhtautuisivat lainsäädäntöön yhtä välinpitämättömästi, suomalaisen yhteiskunnan perusta rappeutuisi ennen kuin yksikään ISIS-taistelija ehtisi edes vilkaista tänne päin.

Hyvä lähtökohta vähän yhdenvertaisemmalle yhteiskunnalle olisi, jos edes nykyistä lainsäädäntöä ja kansainvälisiä sopimuksia noudatettaisiin. Silloin moni asia olisi toisin. Yksittäisten natsijärjestöjen toimintaan puuttumisen lisäksi järjestäytynyt rasismi kiellettäisiin rikoslaissa. Todennettua vainoa ja turvallisuusuhkaa kokeneita turvapaikanhakijoita ei käännytettäisi takaisin alueille, joita Ulkoministeriön virallinen matkustusohje kuvaa todella vaarallisiksi. Turvapaikan saaneille löytyisi riittävästi kuntapaikkoja ja kotoutumiseen panostettaisiin oikeasti. Jokaisessa koulussa olisi yhdenvertaisuussuunnitelma, josta selviäisi miten rasismia ennaltaehkäistään ja vähennetään systemaattisesti kyseisessä koulussa. Opettajille tarjottaisiin riittävästi täydennyskoulutusta, jotta heillä olisi välineitä syrjintään puuttumiseen ja ennakkoluulojen kitkemiseen.

Kunnissa päätetään toteutuuko yhdenvertaisuus arjessa vai jääkö lainsäädäntö sananhelinäksi Arkadianmäelle. Siksi on todella tärkeää, että jokainen tasa-arvon puolustaja äänestää tämän kevään kuntavaaleissa. Useat kansalaisjärjestöt ovat listanneet ehdokkaita, jotka ovat sitoutuneet edistämään yhdenvertaisuutta. Näihin listauksiin kannattaa tutustua ennen äänestämistä ja kysyä ehdokkailta mitä he aikovat tehdä kitkeäkseen rasismin suomalaisesta yhteiskunnasta.

Minun mielestäni yksi tärkeimmistä tavoista edistää yhdenvertaisuutta on koulutus. Kyse on hyvin yksinkertaisesta periaatteesta: Jokaisen on syytä oppia pienestä pitäen, että meistä jokainen on yhtä arvokas ja että kaikkeen syrjintään on puututtava.

Toivon nimittäin todella hartaasti, että 20 vuoden kuluttua Suomen poliittinen kenttä näyttää toiselta kuin nyt